Tag Archives: Manics

Kaivosta kuuluva ääni takaa elonmerkin

Elossa ollaan. Ja jollain vähän kylmällä mutta hauskalla tavalla tunnen suurta samaistumista Manicsien The Love of Richard Nixon -kappaleeseen. “And all the decisions I have made in my public life, I have always tried to do what was best for … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , , | 1 Comment

Walesin kissat

Olen joulun jälkeen palaillut pätkittäin vanhojen suosikkien pariin, etupäässä kuuntelemaan Manic Street Preacherseja. Vaikka yhtyeen viime vuodet ovat kuluneet jotenkin tutkakatveessa, ja kaksi viimeisintä levyä ovat minullekin harvoin kuunneltuja kuriositeetteja, sitä mielellään ottaa ahdistusta tahdittamaan tällaisia kappaleita: Mutta nykyisessä ahdistuksessa … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , , , | Leave a comment