Tutkielma, osa 2

Kauan sitten joitain Mika Taanilan ohjaamia musiikkivideoita. Ne kannattaa vaikka katsoa uudelleen, siinä määrin hieno ohjaaja Taanila on (ja lisäksi ohjaa ns. ykkösluokan yhtyeitä). Ajattelin tässä syksyn mittaan innostaa itseni kirjoittamaan hieman lisää ja kenties tutkimaan muitakin suomalaisia musiikkivideoita suunnasta jos toisestakin. Jotenkin nimittäin tuntuu siltä että MoonTv:n (sen telkkarista tulleen, ei tämän nykyisen nettijudanssin) ja muutaman muun musiikkiohjelman loputtua kotimaisten musiikkivideoiden tarjonta on laantunut melkoisesti. Tavallaanhan kyseessä on optinen harha; videoita todennäköisesti tehdään lähes entiseen tahtiin, mutta koska ne elävät etupäässä youtubessa, ne eivät nouse samalla tavalla kootusti tietoisuuteen. Toisaalta tämä on hyväkin asia; tiettyyn formaattiin tai kulttuuriin tehdyt videot tuppaavat lopulta muistuttamaan aika paljon toisiaan.

Mutta jatketaan Taanilan jäljiltä toisella ohjaajalla, nimittäin Aki Kaurismäellä. Etupäässä siksi että osa Kaurismäen videoista on varsin hienoja, mutta myös siksi että niitä on aika vähän, joten aihepiiri on mukavan rajattu. Varsinaisia musiikkivideoita Kaurismäki on ohjannut vain muutaman, mutta ei anneta sen haitata.

Kaurismäkihän tunnetaan ehkä parhaiten klassikoksi nousseesta Saimaa-Ilmiö -elokuvastaan missä Juice Leskinen Slam, Eppu Normaali ja Hassisen Kone ovat huhujen mukaan ehkä parhaassa vedossa ikinä. Elokuvasta napattujen live-taltiointeja ja tunnelmapaloja ei nyt ehkä voi suoraa mieltää musiikkivideoiksi, mutta onhan se sanottava että Kaurismäki kuvaa varsin erinomaisesti niin vähäeleisempiä tunnelmapaloja kuin täysiverisiä keikkataltionteja, vaikka kyseessä on miehen ensimmäinen pitkä elokuva. Sitä en tiedä miten suuri osa Mika Kaurismäellä lopputuloksessa on.

Tunnelmapaloista nostettakoon esille Leskisen ja Safkan akustisesti esittämä Luonas Kai Olla saan:

Ja keikkataltioinneista Myrkytyksen Oireet (bonuksena Skitsofrenia, joka ei toimi ihan yhtä hyvin). On tosin sanottava että Juice Leskinen Slam tekee Myrkytyksen Oireista ikimuistoisen taltionnin, Kaurismäki vaan, no kuvaa.

Samaan hengenvetoon on mainittava että Saimaa-Ilmiön kanssa samana vuonna (1981) ilmestyneessä Mika Kaurismäen Valehtelijassa on hyvin musiikkivideomainen kohtaus jossa Aki tulkitsee varsin vähäeleisesti Leskisen Mies joka rakastaa itseään -kappaletta.

Lähes kaikki muut ohjaustyönsä Kaurismäki on tehnyt Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään yhtyeille. Omaa sydäntä lähimmäksi osuu Sleepy Sleepersin Rocky VI – Pölkyllä päähän -levyn innoittamana tehty Rocky VI, missä Silu Seppälä ja Sakari Kuosmainen (Igor, “Siperian hurtta”) ottavat toisistaan mittaa. Varsinaisen levyn kanssa lyhytelokuvalla on harvinaisen vähän tekemistä, joskin kappaleen taustat taitavat olla osittain samoja kuin Rocky VI – Harlemin Sika -kappaleessa. Levy itsessään ei kyllä enää mitenkään yllä Sliippareiden kulta-ajan tasolle.

Mutta sitten päästäänkin jo asiaan ja Leningrad Cowboysiin. Yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo Thru The Wire on yksi parhaista Suomessa tehdyistä musiikkivideoista, vaikka laskisi pisteistä pois Kaurismäki-lisän. Vankikarkurin pakomatka, rähjäinen maisema, hämyinen yökerho ja mustavalkoinen kuva muodostavat hienon kokonaisuuden. Pääosaa esittävä Nicky Tesco nähdään myös LA Woman -videossa.

Those were the days -coveri etenee vähän samanlaisissa tunnelmissa, mutta ei yllä edellisen tarinankerrontaan. These Boots on sitten enemmän Leningrad Cowboys-elokuvien henkinen rellestys. Näyttää kivalta, huolella tehty, mutta vähän hengetön.

Lopuksi olisi ollut hienoa löytää Kauas pilvet karkaavat -elokuvasta leikattu kokopitkä versio Markus Allanin esittämästä “Oo aina ihminen”-kappaleesta.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.