Mielummin vanha kuin facebook-ryhmä

Feisbuukkiin, jossa kait on nykyään jonkinlainen verkon elävä ja hengittävä keskus, ilmestyi viikko takaperin ryhmä joka kokoaa yhteen vuonna 2005 tai sitä aiemmin bloginkirjoittamisen aloittaneita. Ymmärtääkseni idea sai alkunsa Ylen esittämästä bloggaajia seuraavasta sarjasta johon osapuilleen kellään pidempään kirjoittaneella ei ole kosketuspintaa tai -halua. Ilmiö on vähän samanlainen kuin Blogilistan nykypäivän top-listat; kun on muutaman vuoden ollut enemmän tai vähemmän ulkokehällä ja semi-aktiivinen, ei maailmaa enää tunnista omakseen.

Muistelen haukkuneeni muoti-, ruoka-, käsityö- ja kaikki muutkin blogit jotka eivät ole niin kuin silloin ennen Narniassa joskus aiemmin enkä lähde toistamaan itseäni ja maalaamaan jonkinlaista vääristynyttä kuvaa siitä miten ihmisten pitäisi itseään ilmaista. Itse ilmaisen nykyään etupäässä parinsadan merkin statuspäivityksillä eikä oikein riitä kiviä heitettäväksi asti.

Tuli kuitenkin arkistoja selatessa mieleen että jonkinlaisia vedenjakajia 2000-luvun alkupuolen yhteisölliselle kirjoittamiselle olivat paitsi Blogilistan myynti Sanoma News:ille myös ennen kaikkea rss-lukijoiden yleistyminen. Jotenkin on sellainen tunne että blogimaailma sellaisena kuin sen tunsi alkoi tehdä kuolemaa sillä hetkellä kun seuraamisen painopiste siirtyi verkkosaittina toteutetusta aggrekaatista syötteenlukijaan. En osaa ihan tarkkaan sanoa mikä oli se syötteenlukijoiden terävin yhteisön välilevyihin tunkeutunut tikari, mutta veikkaisin kommentoinnin siirtymistä sen yhden kriittisen lisäklikkauksen päähän.

Siinä missä blogilistan kaltainen saitti pakotti lukemaan blogit paljaaltaan niiden omilta sivustoilta, ja tarjosi sen houkuttelevan kommenttilaatikon tekstin perään, syötteenlukija puolestaan tarjoaa yleensä mahdollisuuden klikata auki alkuperäisen saitin mutta ei millään tavalla kannusta siihen. Luulen että tuossa kohden aktiivinen osallistuja muuttuu passiiviseksi seuraajaksi. Samalla jonkinlainen kokonaisvaltainen kokemus jonkun toisen saitilla vierailuista muuttuu tekstiseinäksi ja siitä hiljalleen taustameluksi jota seuraa enemmän tavan kuin kiinnostuksen vuoksi. Lukemisesta loppuu luetun ymmärtäminen ja ajattelu, se muuttuu seuraamiseksi. Näin ainakin minun kohdallani.

Ja koska kirjoittaminen kuitenkin tapaa olla jonkinlaisen keskusteluyhteyttä, sosiaalisuutta ja/tai hyväksyntää hakevan ihmisen harrastus lopahtaa tuollaisen positiivisen palautekierteen loppumisen myötä myös oma kirjoitusaktiivisuus. Ei toki vain sen vuoksi, mutta osittain. On tietysti mahdollista että kaikki sanottava on jo sanottu, keski-ikä tuli Atlantin aaltojen lailla ja teki kauniista yksilöstä ajopuun muiden joukossa, tai että jotain tarkemmin määrittelemätöntä vain sattui. Mutta kun nyt tarkkaan ajattelen, niin jokin palo verkon seuraamisesta ja sen kommentoimisesta on kadonnut. Asiat voi sanoa lyhyestikin ja feisbuukissa (tai vastaavissa) palautesykli on hektisempi ja sitä myötä palkitsevampi. Nohevan one-linerin kirjoittaminen on nopeampaa ja helpompaa kuin helvetillisen pitkien virkkeiden väsääminen, ja todennäköisesti lukijallekin helpompaa.

Jotenkin tämän kaiken ymmärtämisen myötä mielen valtaa sellainen taskulämmin pettymys ja haikeus. Että ennen oli paremmin, ennen oli fiksumpia ihmisiä ja asioita, ja että tässä ollaan nyt kollektiivisesti epäonnistuttu jossain tarkemmin määrittelemättömässä hommassa. Että pohjimmiltaan kyse ei ole siitä että nuo toiset ovat tulleet tänne pilaamaan ilmaa vaan että retroksi valahtamisesta saa syyttää vain itseään. Koska ei tämä kirjoittaminen lopulta kauhean vaikeaa ole. Se on vain se matala aita jonka yli ei jaksa enää kiivetä.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Mielummin vanha kuin facebook-ryhmä

  1. Marjut says:

    Hei, missä täällä on se Facebookin tykkäysnappi?

  2. Merten says:

    I SEE WHAT YOU DID THERE.

  3. Zepa says:

    Hrm. KOMMENTTI tulossa!

    Jos juttu on tarpeeksi hyvä ja/tai hyvin kirjoitettu, herkästi meneepi ihminen kommaamaan vaikka pitäisikin poistua rss-lukijasta.

  4. Voi että ku jaksais kommentoida ku oli sen vert hyvä.

    Kyllä tää tästä vielä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.