Soita se taas, Rainer

Hetki on jo vierähtänyt musiikinkulutuksen villeistä vuosista ja tuli mieleen kun lueskelin uutisia Spotifyn ilmaiskuuntelun karsimisesta: vuoden 2005 jälkeen omat musiikinkuuntelutottumukseni ovat mullistuneet täysin. Vuonna 2005 minulla oli levyhyllyssä vähän päälle 250 cd-levyä – nyt ei ole yhtään ja niistä, varovasti arvioiden, noin 270:stä levystä lähes kaikki ovat pölyttymässä kellarissa. Lastenmusiikin lisäksi olen ostanut fyysisiä levykopioita alle parikymmentä kappaletta ja niistä puolet ovat olleet enemmän tai vähemmän tukemishengessä tehtyjä ostoksia. Ei sillä että olisin ostanut digitaalisia kopioita kauheasti enempää – mahdollisesti pari kappaletta vähemmän kuin fyysisiä. Kauttaaltaan musiikin ostaminen jonkinlaisena tuotteena on vähentynyt ihan pikkuriikkiseen murto-osaan aiemmasta.

Omahyväinen kun olen, ihan ensimmäisenä haluan syyttää ja kiittää musiikin kustantajia – en varsinaisesti pidä itse musiikista vähemmän kuin ennen, mutta minun kohdallani pissitte bisneksenne aika täysin. Siinä vaiheessa kun huomasin että levyhyllyn koko ei välttämättä korreloi omanarvontuntoon, eikä varsinkaan musiikin käytettävyyteen, ostointo lopahti tyystin. Musiikkilevyt fyysisenä mediana ovat aika turhakkeita, kaipaamaan jään lähinnä kansitaidetta. Toissamuutossa en saanut aikaiseksi levyhyllyjen pystytystä, viimeeksi raahasin sinällään hienot hyllyt kaatokaipakalle ja levyt kellariin. Joskus, ehkä, raahaan ne takaisin ja siirrän muistot taas kerran digitaaliseen muotoon.

Paitsi etten viitsi. On nimittäin helvetinmoinen homma pyörittää parisataa levyä romputtimen kautta kun pitäisi vielä jaksaa varmuuskopioida ne jotta samaa rumbaa ei tarvitse tehdä toiste. Eikä huvita tippaakaan maksaa ylimääräistä siitä että saa kovalla rahalla ostetut biisit talteen ulkoiselle kovalevylle, josta pitäisi vielä maksaa päälle hyvitysmaksua. Helpommalla pääsisi kun torrentoisi kaikki verkosta, mutta olen liian laiska ja lainkuuliainen sellaiseen. Lisäksi verkosta ei löydy niitä tärkeimpiä (lue: harvinaisimpia) kotimaisia levytyksiä.

Vielä vuosi sitten cd-levyt puolustivat paikkaansa autossa, mutta nyt kaarassa on aux-liitin johon voi liittää näppärästi soittimen. Mikä on helvetin hyvä koska meinasin saada selän jumiin raahatessani kolarin jälkeen kolmekymmentä levyä edellisestä autosta kotiin.

Käytännössä kuuntelen tänä päivänä lähes kaiken musiikkini palveluna josta maksan noin kympin kuussa. Se on vähemmän kuin mitä kulutin vuosia sitten levyihin, mutta enemmän kuin mitä kuluttaisin ilman mainittuja palveluita. Tällä hetkellä musiikkia tarjoilee Spotify, mutta parasta tämän tyyppisissä palveluissa on se että mikään ei sido minua yhteen ainoaan palveluntarjoajaan. Jos jostain ilmenee helppokäyttöisempi ja minulle sopivammalla katalogilla varustettu kilpailija, saatan vaihtaa leiriä erinomaisen helposti. Tai jos se toinen toimija saa minut vakuuttuneeksi siitä että kuukausimaksustani suurempi osa menee artistin taskuun, voin jopa vaihtaa vähän heikompaan tai maksaa enemmän.

En väitä tuntevani Spotifyn tulonjakomallia, mutta huhupuheiden perusteella kuvittelen että suorittava porras saa paljon vähemmän fyrkkaa käteen kuin väliportaat. Sivusilmällä katselen enemmän itsenäisiä toimijoita ja Groovesharkin kaltaisia palveluita, mutta kaipaan musiikkia jossain on joku Fair Trade -merkintä varmistamassa sen aitouden. En halua maksaa musiikistani niin paljon kuin hulluina vuosina olen maksanut, mutta kohtuudella kyllä. Tai antakaa vaikka malli jossa peritään pientä kuukausimaksua ja voi antaa ylimääräistä tippiä suosikeilleen. Tai jotain.

Mutta niistä musiikinkuuntelutavoista; tällä hetkellä kuuntelen lähes kaiken musiikkini palveluista, joko tietokoneelta tai matkapuhelimen kautta. Teen soittolistoja, joista useimmin kuunnelut lataan puhelimen muistiin ettei niitä joudu aina hakemaan 3G-verkon yli. Suurimman osan musiikista kuuntelen kuitenkin hetken mielijohteesta ja haku-toiminnon avulla. Kaipaisin puhelimen soitto-ohjelmaan monipuolisempia suosituksia ja erilaisia tapoja löytää uutta musiikkia, mutta selviän näinkin.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket, Keskusteluja levyhyllyn kanssa and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.