Suvannossa ylpeä ilme

Moi.

On ollut vähän kiirettä yläpäässä, parisuhde- ja perhehommaa, järjestelyitä, töitä, pelaamista, kuntoiluprojekti, kuolemaa ja ihan silkkaa laiskuutta ynnä osapuilleen kaiken edellä mainitsemattoman laiminlyöntiä. En selittele, elämä on.

Lueskelin kuitenkin eilen tuoreimmasta Soundista artikkelia kolmestakymmenestä ja viidestä tärkeimmästä suomenkielisestä (noin suunnilleen, oli siellä vähän muutakin) rokkikappaleesta. Yllättävää kyllä, lista ei koostunut niistä kolmestakymmenestäviidestä kappaleesta jotka olisin itse nostanut listalle, mikä tarkoittaa että se kolmenkymmentä kriitikkoa ja äänestävä yleisö olivat tyystin väärässä. Tästä innostuneena listailin kahvitauolla sellaista oikeamielistä – siis omanmielistä – kokoomaa ja huomasin ettei hommasta tule hittojakaan.

On vain liikaa hyvää suomenkielistä musiikkia joka ansaitsee tulla esitellyksi. Siksipä, mitään lupaamatta ja takaamatta, odotettavissa on lisää keskusteluja levyhyllyn kanssa.

Ehkä muutakin, mutta enpä ota paineita-ta-ta-daa.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.