Talvi ja jää

Kutsukaa vaan romantikoksi, mutta.

En tiedä mitään niin kaunista kuin lähiön talvimaisema yöllä; se hetki yöllä kun maisema on hämärä, mutta ei pimeä – kun taivaalta tuleva öinen ohut valonkajo ja kauempana tiellä loistavat ajovalot heijastuvat lumipeitteestä ja tekevät kaikesta niin jotenkin postikorttimaisen epätodellista. Ja kauempana mäellä nököttävät korkeat elementtitalot vitivalkoisine seinineen, jotka tummenevat mitä korkeammalle mennään. Välissä muutama ikkuna joista loistaa muiden yökukkujien nukkumattomuus. Ja tämän kaiken yllä taivas jota puhkoo muutama tähti, mutta joka muuten on jotain tyystin määrittelemätöntä värisävyä. Ja uudestaan ne katuvalot jotka hehkuvat voimakkaina valomatoina ikuisuuteen.

Tämä kaikki ja kirpeä, puhdas ilma, hetkeä ennen kuin se tekee olosta kylmän. Tämä on talvi ja nyt. Romantikko kuolee vasta aamulla raaputtaessaan autoa esiin jään alta.

Asiaan suoranaisesti liittymättä, Talven valoa.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.