Laskeutumistunneli

Miksiköhän kaikkiin onnistumisiin tuntuu liittyvän merkittävänä osana luopuminen? Tänään onnistuin hakemaan nukahtamisvaikeuksia varten vähän kemiallisia ystäviä, ja samalla jouduin luopumaan illan keikalle menosta. Siitä, kun viimeeksi näin Tero-Petrin yhtyeineen tai ilman alkaa olla jo turhan pitkä tovi. Apeana nielen katkeran kalkin, samalla kun Insomnia Airin kone alkaa hitaasti laskeutumaan kentälle, jossa sen on syytä pysyä melko helvetin paljon pidempään kuin esimerkiksi viime yönä. Olkoonkin että unenpuutteen aiheuttama vahva toiseuden tunne on satunnaisesti nautittuna aika kutkuttavaa.

Ei ole kuitenkaan syytä käydä nukkumaan harmistuneena. Törmäsin eilen erinomaisen piristävään musiikkitaltiontiin jossa vanha suosikkini etelänaapurista laittaa rokilla koreasti. Kyseessä on tietysti Kosmikud, mutta huomion kiinnitti erityisesti toinen paikalla oleva yhtye, Propeller, joka on tyystin tuntematon suuruus – minulle. Ei välttämättä muille, sillä wikipedia paljastaa kyseessä olevan vuonna 1980 perustettu eestiläinen punkyhtye. Ottaen huomioon että JMKE:kin on kuusi vuotta nuorempi, ollaan rokin aika hienoilla juurilla. Etenkin yhtyeen laulaja, Prinssi Peeter Volkonski, on erinomaisen vaikuttavan oloinen tyyppi.

Tulee hyvä olo kun katsoo kypsään ikään ehtineiden äijien meininkiä.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.