Monthly Archives: Helmikuu 2009

Aika, se lentää

Harvemmin nykyään otan perheen asioita esille näinkin puolijulkisessa mediassa, mutta tänään teen poikkeuksen. Kaksi vuotta sitten vietin päiväni kätilö-opistolla. On siitä jonkun matkaa taas kuljettu eteenpäin. Olkoonkin, että jälkimmäinen kuva on pari viikkoa vanha. Mutta niin olen minäkin. Vanha.

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , | Leave a comment

Muistiin pano, mahdollisesti vastoin tahtoa

Nyt kun Lex Nokian – ehkä vähän harhaanjohtavaa – nimeä kantava lakiehdotus näyttää menevän eduskunnassa lävitse Vihreiden symbolisesta ja opposition opportunistisesta vastustuksesta huolimatta, laitan tässä itselleni muutaman arvion muistiin. 1) Kuinka kauan kestää ennen kuin yrityssalaisuuksien valvontaa varten kyhättyä lakia … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , , | 2 Comments

Rakenteellinen vastapallo

Kommenteista poimittu, mutta ansaitsee saman paikan auringossa kuin Soinivaaran päänavauskin: Hajurako parhaan ja huonoimman argumentin välillä. Paikoillanne, valmiit, taistelkaa! En ole varma, mutta jos pitäisi vetää esiin stereotypioita, aistin sellaista pientä sapelinkalistelua etujärjestö- ja joukkovoima-ajattelun sekä jonkinlaisen kevyemmän järjestelmän välillä. … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , | 3 Comments

Rakenteellinen köyhys ja muu poliittinen jargon-jatsi

Jos luet tänään vain yhden jutun, suosittelen lämpimästi Voima-lehden Hyvinvointivaltion nousu & lasku -haastattelua, jossa Osmo Soinivaara kertoo melkoisen suorasanaisesti mielipiteitään Sata-komiteasta, köyhyydestä, politiikasta ja välillä haastattelijoistakin. Samaa mieltä ei tarvitse olla ja Soinivaarakin kärjistää melkoisen huoletta, mutta jos minun … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , | 4 Comments

Suoraa ja tavanomaista työmarkkinakieltä

En tiedä teistä muista, mutta minusta on vallan mainiota että Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja määrittelee vihdoinkin sopivat rajat “tavanomaiselle suoralle työmarkkinakielelle”. Pois turha tissiposkeilu ja puskissa kuseskelu, aikuiset voivat puhua asioista suoraan suljettujen ovien takana ja – kun niitä ovia nyt … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , , | Leave a comment

Tärkeintä on, että vähän viestitään

Koska olen luonteeltani tällainen peruspositiivinen hymykone, haluan ajatella ihmisistä parasta. Tänään olen ajatellut, että entinen kulttuuri- ja nykyinen viestintäministeri Suvi Lindén on elämänpituisella matkalla. Että ministeri on jo nuorempana ottanut asiakseen tuoda vähän valoa kanssaihmisten arjen harmauteen tavoista vaikeimmalla, huumorin … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , , , | Leave a comment

Out of office

(The Crash: Still Alive)

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Tagged , | Leave a comment