Jaa, ei, tyhjiä, poissa – kannatan, vastustan

Jos luet tänään vain kaksi blogitekstiä, joista tämä on toinen, sen toisen on syytä olla Demonit keskellämme (via Kasa). Siinä, ja sen kommenteissa, ruoditaan ansiokkaasti maahanmuuttokriittisyyttä, ja ennen kaikkea sitä miten kapealla harjanteella julkinen keskustelu asiasta horjuu.

Konkreettisena esimerkkinä; minä en millään muotoa pidä kunnallisvaltuustoon nousseen kriitikon retoriikasta, mutta silti pännii lukea esimerkiksi Helsingin Sanomien selkeästi tarkoitushakuista uutisointia ja journalismia aiheesta. Ei siksi, ettenkö jollain alkukantaisella tavalla nauttisi julkisesta häpäisystä, kun se minun näkökohdistani on ansaittua. Tunnen tästä toki pientä, ohimenevää syyllisyyttä.

Vaan siksi, että valittu linja tarpeettomasti polarisoi (tälle on varmasti joku helpompikin ilmaisu) koko keskustelun ja aiheuttaa maahanmuuttokritiikin puolelle asettuneissa vastareaktion. Silloin massa valuu jatkuvasti keskeltä kohti äärilaitoja, ja kohta julkisuudessa ei ole olemassa kuin vastakkaisia äärimielipiteitä.

Tämähän ei enää kuvaa todellisuutta; kyllä nykyistä maahanmuuttopolitiikka vastaan voi – ja pitääkin – olla kriittinen. Miten hitossa se muuten kehittyisi? Mutta siinä vaiheessa kun julkisessa keskustelussa esiintyy vain median demonisoima vahva kritiikki, ja vahvan kritiikin demonisoima julkinen mielipide, kuusessa ollaan.

Toisaalta, tässä myös niitetään maahanmuuttokriittisten vuosikausien varrella kylvämää satoa. Jos käyttää populistista, tunteisiin vetoavaa ja äärimmäistä retoriikkaa, sillä saa aikaan äärireaktioita puolesta ja vastaan. Onhan se viihdyttävämpää, mutta ei varsinaisen tekemisen kannalta kauhean hedelmällistä.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Jaa, ei, tyhjiä, poissa – kannatan, vastustan

  1. Eeva says:

    Kiitos, hienosti sanottu. Tätä voisi suoraan soveltaa nyt vellovaan keskusteluun: lasten kotihoito vs päiväkoti. Ääripäät nostavat kohun, vaikka oikeasti pitäisi puhua siitä, miten eri perheiden erilaisia tilanteita pitäisi tukea, jotta kaikilla lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

  2. Merten says:

    Niin voisi; ainakin itse uskon huomattavasti enemmän tapauskohtaisuuteen kuin universaaleihin totuuksiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.