Herra Etunimi Sukunimi ja sen kaverit

Katselin jälkikäteen jonkin verran (eli aivan liian vähän) keskustelua herättäneen A-talkin keskustelun netin oikeuksista, rajoituksista, oikealla nimellä kirjoittamisesta ja ties mistä. En tiedä; nyt kun alkanut jonkinlainen uusintakierros keskustelussa jossa pyritään kait ymmärtämään intterweppiä, ja siinä sivussa reaalimaailmaa, olin valmis antamaan aika paljon köyttä JSN:n puheenjohtajalle, joka kuitenkin edustaa yksityisten kansalaisten asemesta, no, julkista sanaa.

Valitettavasti puheenjohtaja käytti köyden etupäässä hirttääkseen näkemyksensä siihen, mikä on aika valitettavaa. Hirttäytyminen on tässä yhteydessä naseva kielikuva, tiedättehän – ei minulla ole mitään henkilökohtaista näkemysten esittäjää kohtaan, ja olettaisin että aika moni on valmis jakamaan sen. Ja sehän noin tiivistetysti kuuluu, että ihmisten pitäisi netissä esiintyä omalla nimellään, koska se on omiaan vähentämään häiriökäyttäytymistä. En ole tyystin eri mieltä näkemyksestä, mutta varsin paljon eri mieltä siitä että sen pitäisi olla jotenkin ainoa ja kannatettava vaihtoehto. Toinen asia, jonka rivien välistä voi lukea, on että oikean nimen käyttöä pitäisi jollain tapaa valvoa tai vaatia. Tai kevyemmin, suosia. Suosimistahan esiintyy jo esimerkiksi joissain sanomalehtien kommenttipalstoilla, vaatiminen sisältää tarpeen ihmisten tunnistamisesta ja valvominen taas… Nojoo, ei nyt mennä siihen, itku tulisi.

Teknisesti oikean nimen käyttö netissä lienee melko mahdoton asia pakkokeinona, ellei lähdetä radikaalisti muuttamaan netin perusluonnetta jo ihan infrastruktuurin puolelta. Rajoitetummin se ehkä onnistuisi, mikäli esimerkiksi Suomen rajojen sisäpuolella keskustelua saa käydä vain virallisen hyväksynnän saaneissa, valvotuissa keskustelupalstoissa, blogeissa ja ties missä. Ensimmäinen solmu köyteen ilmestyy siitä, että näkemyksen esittäjä ei millään tasolla ymmärrä tai halua ymmärtää netin anarkistista perusluonnetta – tai ymmärtää ja haluaa tuoda esille sen heikkoudet, mutta ei vahvuuksia. Jälkimmäisiin kuuluu muun muassa netti nykymuodossaan.

Oikeiden nimien suosimistahan on harrastettu erilaisissa yhteyksissä jo vuosia, ensimmäisenä tulee mieleen edesmennyt Duuni.net ja sen seuraajat, sekä jotkut Hesarin blogit. Minun nähdäkseni kokemukset ovat olleet vähän ristiriitaisia – nimien oikeellisuuttahan ei takaa muu kuin palveluntarjoajan jollain julkisesti saatavilla olevalla tavalla suorittama tarkistus ja luottamus, ja häiriökäyttäytymistä estävä voima on sekä siinä että mahdollinen lakitoiminta nopeutuu kun kohde tunnetaan, että luottamuksessa ihmisten haluttomuuteen tuoda omaa persoonaansa huonoon valoon. Aika moni on kyllä minun nähdäkseni tuonut ihan oman persoonansa huonoon valoon, ja lieve-ilmiönä on sellainen tietty laillisuuden rajamailla tapahtuva leikittely, jossa iloisesti tanssahdellaan tarkoituksen ja sanamuotojen keskellä. Että vaikka tarkoitin, en suoraan sanonut, nää nää nää. Samaa toki tapahtuu nimimerkkien kanssa, vaatimus oikeasta nimestä ei vain poista sitä.

Keskustelu, tai vuorovaikutus yleensä, oikeilla nimillä ja nimimerkkien takaa on erilaista, jos nyt ei mitenkään radikaalisti. Se, mitä en esitetyissä näkemyksissä hyväksy, on jonkinlainen kuvitelma oikean nimen käytön automaattisesti keskustelua parantavasta vaikutuksesta ja häiriökäyttäytymisen vähenemisestä. Kyllä minäkin uskon että oman nimen käyttö puhdistaa kenttää jonkin verran, mutta ei se autuaaksi tee.

Mutta erityisesti näissä näkemyksissä minua risoo kuvitelma siitä, että ihmiset jostain syystä pohjimmiltaan haluaisivat esiintyä netissä omilla nimillään koska se olisi “rehellistä” ja “oikein”. Jotkut haluavat, jotkut esiintyvät, ja jotkut kokevat tärkeäksi olla sama ihminen luonnossa, verkossa ja ties missä. Toiset eivät; päin ja vastoin, jotkut meistä kokevat tärkeäksi saada erotella persoonaansa ja rooliaan vuorovaikutustavasta, -ympäristöstä ja yleisöstä riippuen. Kyse ei aina ole edes jakomielitaudista. Ei tosin tietoisesta valinnastakaan; toiset tykkäävät mellastaa, koska kuvittelevat että rooleista vapautuminen vapauttaa myös vastuusta. Jotkut eivät vain tiedosta eroa.

Lisäksi; jos ihmiset ovat jo valmiita ottamaan eri rooleja töissä, kotona ja harrastuksissa, miksi on niin vaikeaa ymmärtää netti yhtenä luonnollisena osana tätä elämää? Ja miksi se ristimänimi on olennainen linkki, joka kuljettaa samaa henkilöä roolista toiseen? Ja ylipäätään oletetaan että jonkinlainen vastuullisuus yksilön käyttäytymisessä lähtee siitä, että yksilö on jollain tapaa jäljiltettävissä ja tunnistettavissa. Että jos mokaat. Tanssi siinä vain heikoilla jäillä, tästä ikuisuuteen.

On melko vaarallista yleistää ja olettaa, että verkko on jonkinlainen heterogeeninen yhteisö ja paikka, jossa ihmiset toimivat samalla tavalla, tavoitellen samoja asioita. Ja koska näin ei ole, olisi jokin syy pyrkiä muuttamaan se sellaiseksi. En usein sorru kritisoimaan journalisteja (Kait? Oikeasti pidän teistä), mutta tässä nimenomaisessa näkemyksessä jollain tapaa tiivistyy se tietty tunkkainen näkemys ja kyvyttömyys ajatella asiaa sen oman laatikon ulkopuolella. Oletettavasti tämä on oivallettu jo monta kertaa, mutta:

Ei kaikki julkinen sana ole yhteismitallista, eikä sen pitäisi olla. Ei kaikki näppäimistöllä kirjoitettu ja jonnekin tallentuva teksti ole tietoisesti julkaistua materiaalia, jos se nyt median luonteesta johtuen on julkista. Ei netti ole pelkästään iso mielipidepalsta, jota joku henkinen päätoimittaja kontrolloi.

Netin vahvuus on sen näennäinen vapaus ja anarkistisuus, jonka nurjana puolena on näennäinen vastuuttomuus, ja kyvyttömyys tiedostaa, että yhteiskunnan pelisäännöt eivät suinkaan ole muuttuneet vaikka osallistujat ne välillä tuntuvat unohtavankin. Jos nurjien puolien perusteella lähdetään kaventamaan vapautta, ne vahvuudet menetetään hyvin äkkiä. Eikä tämä tietenkään ole mikään absoluutti, että mitään ei muka saisi tehdä kun tämä herkkä ekosysteemi kärsisi. Totta kai saa, ja pitää tehdä. Ensin pitää vain ymmärtää mitä tekee, miksi tekee, ja mitkä teon vaikutukset ovat. Valitettavasti vain keskimmäinen tuntuu tällä hetkellä valjenneen valvonnan puolesta puhuville.

Palaan lopuksi kyllästymisenkin uhalla oikealla nimellä kirjoittamiseen; omalta kohdalta haluan pitää anonymiteetin, pseudonyymin sekä oikealla nimellä kirjoittamisen tapauskohtaisena ja ennen kaikkea oman harkintani varaisena. Jokaisella kirjoitustavalla puolensa. Kaiken takana kulkee punaisena lankana se, että katson olevani kykenevä vastuulliseen kirjoittamiseen kirjoitustavasta riippumatta, ja että oikeutettu päättämään mitä kirjoitustapaa kulloinkin sovellan. Eikä minulla näin ollen ole juuri sanomista muiden valintoihin.

Eikä, sivumennen sanoen, ole niin sinulla, julkisella sanalla, lehdistöllä, yksittäisillä henkilöillä tai koko suomi24:n keskustelupalstallakaan. Mutta keskustella aina voidaan.

Ps. Ei minulla nettivaltuutettua vastaan ole lähtökohtaisesti mitään. Minulle on aika sama ilmoitanko laittomasta teosta poliisille vai jollekin toiselle yhteiskunnan valtuuttamalle taholle.

This entry was posted in Mainostaulujen taakse and tagged , , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Herra Etunimi Sukunimi ja sen kaverit

  1. -rh says:

    Arg, vittu, verkon globaalisuus oli jokin triviaali maininta tuossa keskustelussa.

    Niija tämä Pekka Hyvärinen, eikö se ollut valinnut studiossa_selviytymisstrategiakseen hirttäytymisen J. Kasvin kunnioittamiseen(8), joka taas vähän kyllä lipsu, ollakseen äijä joka oli “yksi meistä”, ja onkai vieläkin – jotenkin jykä sen verran löysäilevästi ymmärteli ja spekuloi, että tämä homekorva siellä saattoi muka Kasvia säestellen luritella niitä omiaan, pöhköjään.
    Suomi24, hyvä, vaikka businessmieshän se oli, se tj..

  2. -rh says:

    *jarkaa*
    “Duuni.net ja sen seuraajat, sekä jotkut Hesarin blogit. Minun nähdäkseni kokemukset ovat olleet vähän ristiriitaisia – nimien oikeellisuuttahan ei takaa muu kuin palveluntarjoajan jollain julkisesti saatavilla olevalla tavalla suorittama tarkistus ja luottamus …”

    Jeps, mulla oli tuolla feikkihenkilö, jot´ei kukaan paljastunut, ja kai vain yksi lappeenperseestä arvasi sen. Muut eivät, uskon, epäilleetkään. duunissa duunissa ollessani loin sen feikin johonkin tilapäiskäyttöön ulkoministeriölle (jonka taas havaitsin ko. virtuaalioliota käytelleen vielä aikojen kuluttuakin).

  3. anonyymi says:

    s/heterogeeninen/homogeeninen/ ?

  4. Merten says:

    Ainahan minä ne sekoitan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.