Päivä jonka aika unohti

34.

Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?

Sä lähdit yhden jälkeen töistä
ja itapäivän oot hummannu täällä mun kanssa.
Kiusaat: miltä tuntuu?
Vastaan miltä tuntuu levätä märkänä ja poikki,
kuunnella liikenteen meteliä,
kuunnella naapurin yskimistä,
katsella vaan kattoon.

Voit olla kuuteen asti, sitten sun nätti tyttäres
pääsee jo tunneiltaan poistuun.
Kiusaan: miltä tuntuu?
Vastaat miltä tuntuu napata tyttärensä heila.
– Ei nainen tää ollut sinun vikas.
Joskus en tahdokaan tytärtä,
vaan rakastun sen äitiin.

Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?

Sä kerrot: Annalla on uus heila,
pitkätukkainen poika, se soittaa ja meikkaa.
Kiusaat: miltä tuntuu?
Vastaan miltä tuntuu. Tyttäres on aina ollut korni.
Laittautuu kauniiksi, kuvittelee varmaankin
että nuo rokkityypit tekee siitä jonkun.

Mut sille elämä on muotia,
pieni lystikäs leikki jossa vaihdetaan vaatteita.
Kiusaat: entä sitten?
Vastaan: entä sitten? Minä en anna ajan vaikuttaa.
En kasva milloinkaan aikuiseksi.
Nuoruutta en koskaan elänytkään,
synnyin suoraan vanhaksi.

Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?

Kun sukupolvesta on noussut tää pikkurikkaiden luokka,
ne satsaa vain itseensä.
Ne ottaa muualta kaiken, ne keskinkertaistaa kaiken,
tän maan ja sen luonteen.
Inhoan sellaista kehitystä.
Inhoan pöyhkeää keskiluokkaa,
vihaan niiden mimmejä.

Sä oot niin tyypillinen aikuinen,
itsetunnoton nainen,
sä tarvitset miehen.
Naurat: hullu poika!
Vastaan: hullu ämmä! Pidän sun tyylistäsi paljon.
Mennäänkö naimisiin?
Haluaisin olla sun miehesi,
tyttärelles ilkeä isäpuoli.

Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?

(Kauko Röyhkä: Mielummin vanha kuin aikuinen)

Luullakseni voidaan jo lopettaa puhe aikuistumisesta, ja siirtyä keskustelemaan vanhenemisesta.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , . Bookmark the permalink.

5 Responses to Päivä jonka aika unohti

  1. Mymskä says:

    Onneksi olkoon/otan osaa (?)
    Loistobiisi.

  2. b. says:

    En tiedä pitäisikö onnitella vai pahoitella ikääntymisestä. Jos vaikka pahoitellen onnittelen! Koska vuotuinen Röyhkä muuttuu Tom Waitsin kappaleeksi Martha?

  3. Merten says:

    Kiitoksia. Ensin kappale muuttuu kyllä Radiopuhelimien “Vanhaksi”.

  4. -rh says:

    Vanheneminen on mystinen asia.
    Jos mä teen nyt 51v. ekan (oman) levyni, noita ehkä ehtii vielä esim. 4 tekemään 1½-2 v. syklillä, muttei se ole clue.
    Vaan se, että 16v. tekemäni biisi sai vasta nyt väliosan ym., eli on valmis. Aikaisemmin ei olisi ollut mahdollista, ei ollut valmista – siinä mitassa kuin kalibroidut sisäkalut sanovat.

  5. Zepa says:

    Kyllä se siitä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.