Hetki limbossa

Nukuin viime yönä noin tunnin; muun ajan symppasin oksentelevaa perheenosaa joko ajatuksissa tai kantamalla ämpäriä ja puhdasta vettä. Tänään ei oikein mikään etene; elämä on kuin pysähdyskuva, valoihin ajautunut jänis. Pitäisi ja pitäisi, tekisi jos kykenisi.

Sillä välin, jo hyväksi havaitulla ja vähäverbaalisella (nyt kolmekymmentä prosenttia vähemmän sanoja) linjalla jatkaen, muutama video unohdetusta suomirokista.

(Korkeajännitys: Shalalaa)

(Noitalinna Huraa: Peräseinäjoen teräsmies)

(Pronssinen Pokaali: Suru soittaa)

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.