Mitä muuta lauantai-aamuna voi tehdä kuin katsoa yleisurheilua?

Jatkuva flunssa, puoli seitsemältä heräävä lapsi ja silmäpussit, siinä on voittava yhdistelmä. Toisin kuin aamun suomalaisurheilijat, mutta onhan se hyvä että johonkin voi aina luottaa. Onneksi tuo yksi uus-suomalainen sentään viskasi kiekkonsa finaaliin. Haluan tässä huomauttaa, että yleisurheilu ei varsinaisesti kiinnosta minua. Sen seuraaminen kertoo enemmän mielentilasta – sulkapallosta kun ei saa curlingin kaltaisia outouspisteitä.

Nyt kun urheilutunnustuksiin päästään, niin eilen, kun kaiken terveen järjen vastaisesti vietin päivän teknillisluonteisessa koulutuksessa, luin kahvitauolla suomalaisfanien arvioita saarivaltakunnan ykkösdivarin tulevasta kaudesta. En keksinyt muuta luettavaa, ja pidän tätä enemmänkin heikkona suorituksena intterwepiltä kuin minulta. Näihin hetkiin pitäisi kyllä olla saatavilla joku helposti lähestyttävä turhan tiedon aarreaitta.

Lounastauolla kävin kirjastosta hakemassa Glen Cookin Black Company-sarjan neljännen ja viidennen osan. Jos vaikka saisi luettua ensimmäisen kirjan sitten kesäloman jälkeen.

On ehkä vähän tylsää.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.