Vain kerran vuodessa on

Kaksi päivää Ropeconia takana, mahdollisesti yksi vielä edessä – perjantaina ja lauantaina seurailin ohjelmaa, nyt sunnuntaina käynemme paikalla perheen kanssa. Lapsilta menee viimeisetkin illuusiot siitä mitä iskä harrastaa.

Tarkempaa analyysia ohjelmasta ehkä joskus, mutta toisaalla Mikki pukee sanoiksi sen, miten herkkään tilaan yöllinen kehätie ihmisen saa.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Vain kerran vuodessa on

  1. Pare says:

    Ei sitten taidettu nähdä siellä. Minulle kerrottiin eilen useampaan kertaan, että olit juuri poistunut läheisyydestä. No, ehkä ensi vuonna.

    Meidän jälkikasvumme oli aamulla mukana, mutta vartin ajan kommunikaatio oli vain “mennään autolla kotiin”, niin ei sitten jääty. Ehkä sekin sitten ensi vuonna…

  2. Merten says:

    Olen sellainen mysteerimies, aina menossa. Tänään olis kyllä saanut kiinni, vaunujen kanssa ei kauhean vauhdikkaasti liikuttu.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.