Hetkellinen onnentunne, kesken kaiken

Jotain perin alkukantaista. Se tulee ensimmäisenä mieleen, kun funtsii millaisia tuntoja ryysyistä rikkauksiin -hetki tuo mukanaan. Minä funtsin eilistä työpaikan futismatsia, jossa surullisesti putoamiskamppailuun juuttunut joukkue (en tuonut häviämisen kulttuuria mukanani, tuhon siemenet oli kylvetty jo aiemmin keväällä) kurmotti sarjakärkeä.

Ei ollenkaan ylevää, mutta perin tyydyttävää.

Viikonloppuna luulen olevani eri tavalla tyytyväinen, kun Ropecon alkaa. Toisin kuin edellisvuosina, oma conini ei ole alkanut jo kuluneella viikolla, en uhraa lomaani tapahtuman eteen, en säntäile paikasta toiseen kuin epäkuntoinen sähköjänis. Ostan mielenrauhan kahdenkympin viikonloppulipulla, katselen rauhassa puheohjelmaa, ryystän kahvia. Tapaan kavereita. Jään ehkä sunnuntaiksi kotiin, teen lasten kanssa jotain.

Ja silti, en saa mielestä pois tiettyä haikeutta ja tyhjää tilaa, josta puuttuu jotain. Henkinen puskutraktorini ei ole liikkeessä, elämässä hetkessä ja taklaamassa jatkuvasti muuttuvia suunnitelmia. Olen enemmänkin lievästi tylsistynyt. Ja kateellinen niille, jotka ovat jo hommissa, tulevat olemaan hommissa, ja kippaavat conin jälkeen voitonkaljat.

Luulen, että pilvet menevät ohi, ja jälkeenpäin onnittelen itseäni oikeasta, joskin vähän tylsästä päätöksestä. Melkein tekisi mieli olla menemättä, ihan henkilökohtaisena protestina omalle alitajunnalleen.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket and tagged , . Bookmark the permalink.

3 Responses to Hetkellinen onnentunne, kesken kaiken

  1. Saruwine says:

    Tein joskus vuosituhannen vaihteessa sen virheen, että menin Coniin pitkästä aikaa maksavana asiakkaana, enkä enää tee. Haikeus ja tyhjä tila olivat todellakin avainsanoja. Mutta onnea valitsemallasi tiellä ja hyvää Conia kaikin puolin!

  2. Janne says:

    Juh, minä unohdin ilmoittautua coniin työntekijäksi ja olen kans maksavana. Kummallinen tunne.

    ehdotan, notta kokoonnumme Keltsuun jossain välissä ja edes haukumme nykyiset järjestelyt ja muistelemme miten paljon paremmin asiat olivat ennen, ja hukutamme reiät päissämme.

  3. Pare says:

    Minä olin viime vuonna maksavana, ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Oli vähän outoa, mutta pidin. Tänä vuonna ei houkuttanut lähteä tekemään töitä. Keltsussa varmaan olen jossain välissä, ja voin muistella vanhojakin. Siellä vaan tuntuu olevan kaikki muutkin sidosryhmät, niin sitten voin olla vanha neulova evenpelaajapieru. Tai jotain.

    Sunnuntaina pitää luistaa lapsen kanssa leikkimisestä ainakin Realities of Steelin ajan.

    Ehkä sitä joku vuosi taas jaksaa tehdä töitäkin, nyt ei.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.