Pyytämättä, tahtomatta, yön pimeinä tunteina

Ei niin tarvitse enää itse kirjoitella, kun muut hoitavat sekä mielipide- että huumoripuolen. Ei minua kiinnosta hiton vertaa mitä joku tyyppi jossain tekee kännykällään, tai mitä siitä seuraa, niin kauan kun teko ja seuraamus pysyvät asianomaisten välisenä asiana.

Mutta kun se ei enää pysy, joudun pakostakin kiinnostumaan, koska:

1) Joudun kokemaan myötähäpeää pyytämättä ja tahtomatta.
2) Tulee väistämättä mieleen, että toivottavasti menohalukkaat keski-ikäiset miehet pystyvät pitämään työ- ja muut asiat erillä toisistaan. En voi tietää, luotan että voivat, mutta kieltämättä vonkaaminen joltain tanssijalta heittää ilmaan vahvan epäilyksen niin harkintakyvystä kuin siitä, miten paljon pikkuaivot ohjaavat henkilön toimintaa.

Turha toisaalta jeesustella, me tultiin puusta alas kotva sitten, ja käytännössä olemme yhä vaistojen varassa suunnistavia eläimiä. Kertokaa joku minulle että tämä on tiedostettu valtionhallinnossa ja että valtionhallinto on suunniteltu siten ettei pari mahdollista sänkyseikkailua kaada koko järjestelmää. Sama toive pätee oikeastaan kaikkeen toimintaan jolla on suora vaikutus minun hyvinvointiini, ja ihan seikkailijoiden sukupuolesta riippumatta.

Jos heitän ilmaan mielikuvan jostain naispuolisesta ministeristä tekstailemassa jollekin miestanssijalle – oli nyt sitten hunks- tai foxtrot-tanssija – niin aiheuttaako se myötähäpeää vai sellaista lämminhenkistä fiilistelyä keski-ikäisen naisen seksuaalisesta avautumisesta? Vai olenko nyt vain tavattoman provosoiva sovinisti?

This entry was posted in Aiheeton and tagged , , . Bookmark the permalink.

6 Responses to Pyytämättä, tahtomatta, yön pimeinä tunteina

  1. Kriisi says:

    En mä koe myötähäpeää kuin siitä, että ihminen on niin tyhmä että ryhtyy valehtelemaan tilanteessa, jossa kiinnijäämisen riski on 100 prosenttia ja vähän ylikin.

    Olkoon vain pelimies, jolla on tekstariongelma, mutta myöntäisi sen edes kuin mies eikä ryhtyisi nynnyilemään.

  2. Merten says:

    No ei se valehtelu minussa myötähäpeää herätä. Tavallaan jopa ymmärrän tarpeen väistää asiaa keinolla millä hyvänsä. Ymmärtäminen ei tosin ole hyväksymistä.

    Myötähäpeää tuottaa se, että joudun todistamaan vonkaamista, ja se on myötähäpeää niin monella eri tasolla. Se on myötähäpeää osallisten puolesta, mutta ennen kaikkea lehdistön puolesta. Ihanko oikeasti meitä kiinnostaa lukea viikkokaupalla siitä että joku on viriili ja toivorikas?

    Ja koska selvästi kiinnostaa, tunnen vahvaa myötähäpeää myös omasta puolestani.

  3. Eve says:

    Ei kyllä, taitaisi se yhtä vaivaannuttavaa myötähäpeää herättää se keski-ikäinen tekstariongelmissaan kärvistelevä nainenkin. Uskomatonta, täysin typerryttävää idiotismia voi vain huuli pyöreänä katsoa vierestä.

  4. Lissu says:

    Naisministerin osa olisi varmasti vielä karvaampi. Tässä tapauksessa vain osa kansasta on tuominnut ulkoministerin toiminnan. Monien nettikommentoijien mielestä hän vain toteutti luonnollisella tavalla miehistä luonnettaan. Kannustusviestejäkin on sadellut. Mikäli kyseessä olisi nainen, paheksujien joukko olisi paljon suurempi.

  5. Merten says:

    Mahdollista, mutta ei välttämättä. Tosin se on sanottava, että entisen kulttuuriministerin kohteluun verraten voit hyvinkin olla oikeassa.

  6. Janka says:

    Kyllä mussa vonkaava nainen herättää myötähäpeää siinä missä mieskin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.