Terveisiä kiertoradalta

Lupasin itselleni antaa tämän aiheen olla, mutta tässä ja nyt rikon julkisesti lupaukseni. Olen pahoillani. Lisäksi pitäisi varmaan esittää asia lyhyemmin ja selkeämmin, mutta haluan nyt vaahdota.

Syy on tässä Hesarin artikkelissa, jossa “Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sekä Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta tukevat liikenneministeri Suvi Lindénin linjauksia lapsipornon levittämisen estämiseksi internetissä.”. Eli ollaan taas hyvällä asialla, mutta varmuuden vuoksi jatketaan hyvän vihollisen piiskaamista, eikä puututa varsinaiseen ongelmaan. Katsotaanpa tarkemmin.

“Yksinomaan sanavapauteen keskittyvässä keskustelussa näyttää unohtuvan helposti se, että kuvien takana on lihaa ja verta olevia lapsia, joiden ihmisarvoa ja oikeuksia myös netissä levitettävä rikollinen kuvamateriaali vakavasti loukkaa”, Aula ja Markkula muistuttavat.

Miten niin yksinomaan? Ei tällä ole yksinomaan mitään tekemistä sananvapauden kanssa, vaan keskeistä on huoli siitä, että – luoja paratkoon – että niiden lihaa ja verta olevien lasten kuvat leviävät netissä ja kukaan ei tee mitään leviämisen estämiseksi.

Huomaatteko tuon lihavoinnin tuossa? Se on kärjistys. Se tahtoo tässä kärjistäen sanoa, että viestintäministerin (ja eduskunnan) oikeuttamat, ja poliisin toteuttamat toimet eivät estä laittoman materiaalin leviämistä netissä.

Faktisestihan tämä ei ole täysin totta, koska kyllä ne estävät Siiri Surffaajaa sattumalta eksymästä sivulle, jossa on tai on saattanut olla, tai ehkä ei ole, laitonta materiaalia. Ne tekevät paljon muutakin, missä sananvapaus tulee mukaan kuvioon, mutta kyllä ne lihaa ja verta olevien lasten kuvat leviävät netissä ihan täysin tästä suodatinjärjestelmästä riippumatta.

“Lasten oikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää saada lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän kuvamateriaalin estotoimet pikaisesti mahdollisimman laajaan käyttöön – niin Suomessa kuin myös yhä laajemmin kansainvälisestikin.”

Ahaa! Me puhumme varmaankin estotoimista, joita Suomeen tuotaessa perusteltiin muiden maiden (Iso-Britannia, Norja, Ruotsi, jne) hyvillä kokemuksilla? Ja jonka toteuttamista nyt nyt ajetaan Australiassa, viitaten Suomen hyviin kokemuksiin?

Kehäpäätelmä ei ehkä ole ihan oikea termi tähän, mutta muuta ei tule mieleen.

Ja jos yhtään tarkemmin kaivaa, niin voi huomata, että maissa joissa suodatus on otettu enennen Suomea käyttöön, kritiikki on ollut hyvin samanlaista. Lukekaa etenkin se viimeinen kalvo. Siinä on yksinkertaisia, lyhyitä lauseita.

Ei varmaan ole kauhean yllättävää, että myös Australiassa asiasta on nousemassa hyvin samankaltainen haloo, mutta tällä kertaa pohjatyö on tehty paremmin, ja listattu kokemuksia maista jossa suodatus on otettu käyttöön.

Miksi maailmanlaajuisesti pitäisi siis ottaa käyttöön suodatus, joka on järjestään jokaisessa sen käyttöön ottaneessa maassa todettu toimimattomaksi? Eleenä? Mitä iloa on eleestä, joka on vähän kuin että käännetään selkä talolle, jossa tiedetään laittomuuksia tapahtuvan?

“Lasten hyväksikäyttötilanteista otettujen kuvien levittämisen estäminen on osa kokonaisuutta, jolla vakavia rikoksia koetetaan kansainvälisesti vähentää. Muita ovat itse hyväksikäytön ehkäisy, hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lasten tunnistaminen ja auttaminen sekä kuvamateriaalin tuottajien ja lapsia hyväksikäyttävien aikuisten saattaminen edesvastuuseen”

Tähän minulla ei ole mitään muuta lisättävää kuin se, että olishan se kauhean kiva jos niiden kuvien leviäminen oikeasti estettäisiin.

Saatan olla raskaasti väärässä – ja korjatkaa toki, jos jollain asiasta parempaa tietoa on – mutta ymmärtääkseni Siiri Surffaajan satunnainen eksyminen laittoman materiaalin pariin on aika harvinainen tapahtuma. En siis ymmärrä miten suodatinjärjestelmä estää laittoman materiaalin leviämistä, jos siihen törmääminen sattumanvaraisesti on harvinaista.

Toisin sanoen, laittoman materiaalin leviämisessä on kysymys siitä, että joku henkilö – olkoon nyt vaikka Pirkko Pervo – aktiivisesti etsii ja löytää tätä materiaalia. Suodatus ei estä tätä millään tavoin. Sen kiertäminen on – pun intented – lapsellisen helppoa. Sen kiertäminen olisi lapsellisen helppoa vaikka suodatus olisi käytössä kaikissa länsimaissa.

Jos ette usko, niin lukekaa vaikka Norjan vastaavan järjestelmän kehittäneen henkilön johdanto asiaan. En tiedä suomalaisten operaattorien toteuttaman suodatuksen yksityiskohtia, mutta ymmärtääkseni kyse on samasta tai samanlaisesta tekniikasta.

“Easy to circumvent” on se avainlause.

“Vaikka suomalaisilla netin suodatustoimilla ei tietystikään saada koko lapsiporno-ongelmaa ratkaistua, on kyseessä kuitenkin hyvin tärkeä periaatteellinen linjaus ja viesti suomalaisen lainsäätäjän tahdosta puolustaa lapsen oikeuksia”

Saako taas kärjistää? Haluaisin muuttaa oheisen lausunnon muotoon:

Vaikka suomalaisilla netin suodatustoimilla ei ole mitään tekemistä lapsiporno-ongelman ratkaisun kanssa, on kyseessä kuitenkin hyvin tärkeä periaatteellinen linjaus ja viesti suomalaisen lainsäätäjän tahdosta puolustaa lapsen oikeuksia.

Minusta periaatteet ovat tärkeitä, ja lainsäätäjiltä vaaditaan tahtoa ongelmien ratkaisemiseksi, mutta en näe mitä tekemistä näillä on suodatuksen kanssa. Se ei noudata niitä periaatteita, ja tahtokin menee hukkaan. Se ei ratkaise ongelmaa, se syö resursseja joita voitaisiin käyttää ongelman ratkaisuun, ja se luo tekniikasta vähemmän perillä oleville ihmisille valheellisen kuvan molemmista; siitä, että jotain ratkaistaan, ja että joku ratkaisee. Juuri näin ei tapahdu.

Haluan samaan hengenvetoon todeta, että kannatan kyllä varsin voimakkaasti artikkelissa esille tuotuja muita toimenpiteitä laittoman materiaalin tuottamisen ja leviämisen estämiseksi. Miksi tälläinen todistetusti toimimaton ratkaisu pitää rinnastaa niihin?

Nokkelimmat ehkä huomasivat, että otin tässä hyvin vähän kantaa sananvapauteen. Syy tähän on hyvin yksinkertainen: haluan ihan konkreettisesti demonstroida, ettei sananvapauden ja tehottoman suodatuksen välillä ole suoraa yhteyttä. Kumpaakin voi ja pitää ajatella erillisenä kysymyksenään. Se, että suodatus on tehotonta placeboa, teknisesti toimimatonta ja mahdollisesti edesauttaa asiaa jota se yrittää kitkeä, ei ole sananvapausongelma.

Sananvapausongelma on, että tämän tehottoman ja teknisesti toimimattoman suodatuksen sivutuotteena poljetaan sananvapauteen liittyviä perusoikeuksia.

Poliittisen kulttuurin ongelma on, että keskustelua näihin sananvapauteen liittyvistä ongelmista ei voi käydä, koska keskusteluun välittömästi valjastetaan mukaan lasten hyväksikäyttö, joka välittömästi oikeuttaa oikeuttaa sananvapauden vastaisten argumenttien voiton. Vaikka asioilla ei ole suoranaisesti tekemistä keskenään.

Poliitikon (ja poliisin, ja lapsiasiamiehen, ja niin edespäin) ongelma on joko se, että näiden asioiden tunnustaminen julkisesti on poliittinen itsemurha, koska valtaosa kansasta ei ymmärrä mistä puhutaan. Tai sitten se, ettei henkilö itsekään ymmärrä mistä puhuu.

Tai sitten ongelma on se, että katsotaan tietoisesti voitavan polkea perustuslaillisia oikeuksia, jotta voidaan käydä ongelle ankkalammelle, jossa ongelmat katoavat kun sulkee silmät, tunkee porkkanat korviin, ja on että laa laa. Että jää hyvä fiilis. Että on tehty jotain konkreettista. Ja seuraavaksi vaiennetaan nörtit, jotka kolkuttaa omatuntoa. Koska omatuntoon sattuu.

Olen pahoillani, jos sorruin lopussa kärjistämään ja saarnaamaan. Mutta suoraan sanoen vähän harmittaa jo.

(Allekirjoittanut ei ole ottamassa asiaa mielenosoitukseen, koska on kahvitauolla, eikä ole Effin jäsen – ainakaan vielä)

Edit: Skitso-Janne on tajunnut, miten yhdellä kuvalla asian voi sanoa niin paljon paremmin.

Ja Benrope käsittelee aiheeseen etäisesti liittyvää taiteentekijän ongelmaa.

This entry was posted in Aiheeton and tagged , , . Bookmark the permalink.

6 Responses to Terveisiä kiertoradalta

  1. Janne says:

    Lähetä tuo kirjoitus hesarin yleisönosastolle. Oikeesti.

  2. Merten says:

    Enpä taida. Jos viidensadan hengen mielenosoitus ei saa tolkkua lävitse median kautta, en jaksa uskoa että yksittäinen mielipidekirjoituskaan saisi.

    Lisäksi vuori saa yhä tulla Muhamedin luo, koska Muhamed on liian laiska lyhentääkseen tuosta julkaisukelpoista yleisönosastokirjoitusta.

  3. t says:

    Sarjassamme “en tiedä itkenkö vai nauranko” tänään: Uusisuomi.fi uutisoi tämänpäiväisestä mielenoosoituksesta, ja sen yhteydessä on gallup.

    Gallupin aihe: “Onko lapsipornosivujen rajoittaminen sensuuria? Kyllä/Ei/En osaa sanoa.”

    Naurattaa niin että en voi olla itkemättä.

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/16699-%E2%80%9Dsensuuri-turha-oikeusmurha%E2%80%9D

  4. Zepa says:

    “Yksinomaan poliittisten pisteiden keruuseen keskittyvässä keskustelussa näyttää unohtuvan helposti se, että kuvien takana on lihaa ja verta olevia lapsia, joiden ihmisarvoa ja oikeuksia myös suomalaisten poliitikkojen harkittu ja laskelmoitu tyhmäksi heittäytyminen vakavasti loukkaa.”

  5. Hei kiitos!

    Pari hyvää linkkiä, joista on apuja.

    Ja mitä yleisönosastokirjoitteluun tulee … se kannattaa … oikeasti. Politiikassa samaa viestiä pitää rummuttaa kunnes jo pelkkä rummun näkeminenkin alkaa oksettaa. Etenkin, kun on kyse näin voimakkaita tunteita herättävästä asiasta.

  6. Merten says:

    Kyllä se eittämättä kannattaa, mutta joudun ihan rehellisesti myöntämään, että olen hyvin valmis ulkoistamaan tämän duunin esimerkiksi tukemalleni kansanedustajalle. Tälläisen semi-anonyymin verkkokirjoittamisen ja yleisönosastovaikuttamisen välissä on sellainen hämärä raja, jota en osaa tarkemmin määritellä, mutta ennen kaikkea en halua ainakaan vielä ylittää.

    Ehkä se raja lähenee siinä vaiheessa kun saa itsensä aktivoitua ottamaan osaa Hesarin tai jonkun iltapäivälehden keskusteluun. Koska onhan se selvää että tälläinen blogikirjoittelu on lähtökohtaisesti turvallisuushakuisen ja vähän laiskan mielipidekirjoittajan ratkaisu. Omilleen sitä kirjoittaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.