Kirjallisuus ja yhteistyö

Sitä viattomasti kuvittelee että kun pitää kirjoittamisesta, ja usein harrastaa sanojen ripustamista toistensa jatkoksi, omaisi jonkinlaisen luonnonlapsen lahjakkuuden muuttaa mikä tahansa orastava idea kirjalliseen muotoon. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla, ja kuinka julma peili tyhjä tekstinkäsittelyohjelma onkaan. Töissä suoritettava teknisluonteinen dokumentointi ei jostain syystä suostu uppoamaan samaan lauseeseen sanojen “hauska”, “luova” ja “helppo” kanssa.

Harmittaa sellainen. Itsetunto kolhiintuu.

Hankalinta työperäisessä (joka muuten kuulostaa ihan joltain taudilta) dokumentoinnissa on, että ei voi vain aloittaa, vaikka toisaalta, pitäisi vain aloittaa. On reuna-ehtoja, huomioon otettavia asioita ja Olemassaolevia Juttuja, joille kaikille yhteistä on se jotenkin hämärä olemisen taso. Että näitä on ehkä joku miettinyt, ja voi niistä olla ylhäälläkin jotain. Ja sitten toisaalta, pitäisi saada aikaan suunnilleen tuollaista. “Tästä vois tehdä prosessin”. Varmasti voisi. Mahdollisesti myös reseptin, pamfletin tai novellin.

Työläinen kaivaa nöyränä kuvittimen esiin ja tekee kalvot. Jotenkin halpa olo, tulee.

This entry was posted in Aiheeton and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.