Korkeammalle, kovempaa, uudestaan

Lueskelin työmatkalla Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa. Haluan sanoa tämän ennen kuin olen lukenut johdantoa pidemmälle, kun vielä pystyn pitämään ajatuksia ominani.

Kun funtsin mitkä asiat työelämässä ovat lisääntyneet samalla kun mielekkyys työn tekemiseen on vähentynyt – ja kyllä se on tässä kolmentoista vuoden aikana vähentynyt – nousevat ensimmäiseksi mieleen sanat tehokkuus ja kilpailu. En välitä tehokkuudesta silloin kun se on synonyymi kiireelle ja kustannustehokkuudelle, sille että tehdään samassa (tai vähemmässä) ajassa enemmän. Ei sillä, ettenkö tykkäisi olla tehokas – mutta se rivien väliin jätetty ajatus turhan tekemisen karsimisesta. Turhaa kun tapaa yleensä olla kaikki, mikä ei ole lyhyellä aikavälillä tuottavaa. Ärsyttää, kun ihmiskunta on kiipeämässä perse edellä takaisin sinne puuhun mistä on parahultaisesti laskeuduttu, unohtamaan että suolattu liha säilyy pidempään. Kun masun saa täyteen nyt, ei tarvitse niin funtsia huomista.

Kilpailu on tehokkuuden vittumaisempi isoveli, kontrollifriikki joka ohjaa tyhmää nuorempaansa. Kilpailussa eniten jäytää ajatus siitä, että jos lähtee liiaksi miettimään alkulähteitä, päätyy lopulta omalle lompakolle. Kuka nyt pitäisi omasta kaksinaamaisuudestaan? Mutta sitä kun ajattelee tekevänsä elämän itselleen helpommaksi kilpailuttamalla sähkösopimuksia, pankkilainoja, vakuutuksia ja ties mitä – ja ostaa kaupasta niitä halvemman brändin tavaroita – ei halua samalla ajatella syöttävänsä sitä koneistoa jonka ratas itse on.

En erityisesti pidä siitä ajatuksesta että (osto)käyttäytymiseni kurjistaa mutkan kautta omaa elämääni. Onneksi sitä voi aina tuudittautua fatalismiin ja ajatukseen siitä ettei yhden tai kahden hengen muutoksella vielä laivaa käännetä. Ehkä Siltala tarjoaa jotain muuta. Sinällään, kirjan teksti ei ainakaan johdannossa yllä ihan raflaavien väliotsikoiden tasolle. “Globalisaatiofatalismi” ja “työpaikan pakkoyhteisöllisyys” herättävät ainakin minussa välitöntä vastakaikua.

This entry was posted in Aiheeton and tagged , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Korkeammalle, kovempaa, uudestaan

  1. Alceste says:

    Hauska nimi. Täytyypä lukea.

  2. Veera says:

    Vallankumous alkaa taas korvien välistä? Barrikadeille tarvitaan silti kaikki.

    Olen Siltalani lukenut. Mutta vasta tämä kolmas kappaleesi tiivisti kilpailuyhteiskunnan perusongelman tavalla, jonka itsekin ymmärsin. Kiitos.

  3. Merten says:

    Sieltähän se yleensä. Barrikadien ongelma on, että sen vallankumouksen pitäisi lähteä muidenkin korvien välistä, muuten jää vain itse ja tuulimyllyt.

  4. Janne says:

    Kas. Meni suoraan lukulistalle; kiitti vinkistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.