Monthly Archives: Joulukuu 2006

Sitä alkaa vuosi painumaan kohti loppuaan, tärisee vielä viimeiset, kuolee sitten pois seuraavan edestä. En uskalla panna paljoa toivoa seuraavaan, mutta sen verran, että 2007 on numeroiden puolesta merkittävä. Seitsemän on merkittävä numero. Kaikkea hyvää, siinä. Vuoden viimeiset unet olivat … Continue reading →

Välipäivinä töissä olo on kuin yhtä pitkitettyä joulunpyhää. Jos Suomi on muutamaa joulua seuraavana päivänä pystyynkuollut ja hiljainen kuin kylätie, työpaikka on välipäivinä ihan samanlainen. Ihmisiä on kyllä paikalla, toiset pakosta, toiset vapaaehtoisesti tai koska käyttämättömiä lomia ei ole, mutta … Continue reading →

Pyhien päätteeksi tuli pitkästä aikaa vierailtua ihan oikeassa elokuvateatterissa. Minä olisin suosinut uudelleensyntynyttä Bondia, mutta annoin periksi ja mentiin katsomaan Eragon. Ymmärtääkseni perheen huttu-fantasian asiantuntija piti näkemästään. Minulle jäi sellainen olo kuin joku olisi ruiskuttanut suoraan suoneen parin-kolmen trilogian verran … Continue reading →

Auton ohjekirjassa useaan otteeseen korostettiin, että kaikista kolmikirjaimisista lyhenteistä huolimatta auto ei osaa kumota fysiikan lakeja. Olen vähän pettynyt. Miten niin ei kumoa? Minä kun ostin koslan vähän sillä silmällä että moottoritieosuus Helsingistä Tampereelle ohitetaan aikavääristymän kautta, tästä pisteestä tuohon … Continue reading →

Olen ylpeä itsestäni, kestin yli kymmenen minuuttia jouluruuhkaisessa Akateemisessa Kirjakaupassa menettämättä järkeäni tönivien mummojen ristipaineessa. Yritän pitäytyä tässä zeniläisellä mielentilassa siihen asti kunnes olen vain millien päässä räjähtämispisteestä, varustettu lukuisilla tuhovälineillä, ja jouluruuhkassa. Ahdistava ihmispaljous, kuin sardiinit tölkissä, josta hiljalleen … Continue reading →

Vanhasta autosta luopuminen oli yllättävän tuskatonta; hetken vihlaisi, mutta hetki vei mukanaan. Varmuudeksi jätin tytön kotiin ettei tule kohtausta – sen jälkeen oli helppoa, kun uuden takapenkiltä löytyi setti pikkuautoja. Kaikkea ne automyyjät ennakoivatkin. Megane on nyt korkattu, ajettu viisikymmentä … Continue reading →

Pahinta on, lopultakin, apatia. Se sielun pitkä ja pimeä teehetki kun antautuu passiiviselle odottamiselle, että jotain tapahtuu. Jurnuttaessa ajatus ei kulje, päänsisäinen ruuhka ei purkaudu vaan juuttuu liikenneympyrään, eikä mikään tunnu oikein miltään. Minä olen lojunut apatiassa kohta viikon, koska … Continue reading →

Hengityskoneissa, koomassa, naamiot kasvoilla Mielipiteiden takana seistään nimimerkeillä Itsesuggestion alaisina vailla identiteettikriisejä Kaikkivoipina vainoharhoissa Näemme unet, mutta unet eivät näe meitä Pakenemme paranoiaa illuusion maailmaan Meille luvataan sirkushuveja, virikkeitä, karnevaaleja, shokkihoitoa, taikatemppuja, näkymiä avaimenrei’istä Rautakeuhkomme hengittävät tahdostamme riippumatta Ketkä on … Continue reading →

Työnteko on kyllä nykyään kummaa; joutuu odottelemaan kun muut odottelevat että joku osapuoli jossain nostaisi persettä penkistä. IT-alan logistiikkaketju on pitkä ja koostuu etupäässä siitä että joku soittaa sinulle, etkä voi tehdä mitään, joten soitat jollekulle muulle, joka ei voi … Continue reading →

Taisimme juuri ostaa auton. Ei sitä vielä maksettu ole, mutta siellä se odottelee liikkeessä. Jos tuuri käy, voi päästä joululomille vähän uudemman menopelin kanssa. Yritän olla miettimättä onko vaikeaa erota nykyisestä autosta, jonka ratissa on kuitenkin viettänyt aika monta tuhatta … Continue reading →