On viatonta ja kainoa, tämä harrastukseni ainoa

Edelliseenkin merkintään liittyen.

Puolentoista viikon päästä viikonloppuna olisi mahdollisuus antautua taas harrastuksista jaloimman pariin; paeta parin päivän ajan pahaa maailmaa, no, pahempaan maailmaan. Olla hetken aikaa joku toinen jonka elämä on eri tavalla jännittävää, kurjaa, iloista ja omituista. Minusta se on hienoa, olla kotvan aikaa joku toinen, irrottautua arjesta, elää jonkun toisen elämää.

Puhun nyt harrastuksesta jolla on monta nimeä – (live) roolipelaaminen, larppaus, näytelmäpelaaminen, elopelaaminen – ja joka luultavasti suuren lukevan yleisön keskuudessa yhä käsitetään äitylin liinavaatekaapista nyysityn lakanakyhäelmän kanssa metsässä juoksemisena, teippipatonki kourassa. Rimpuloita leikkimässä Conania ja kuvittelemassa olevansa jossain niistä Eddingsin heikoimmista kirjoista. En sano etteikö mielikuvassa olisi ripaus totta, mutta onneksi vain ripaus.

Sillä yhden viikonlopun ajaksi minun tulisi olla hieman vähemmän puhtaita jauhoja pussiinsa sullonut liikemies, sutki seuramies ja riskinottaja, kunniallisen miehen kulisseja ylläpitävä pikkurikollinen jolla vain sattuu olemaan arveluttavia ystäviä. Varsin monitahoinen ja rikas persoona, ainakin toivottavasti jahka olen suorittanut hahmon työstön loppuun; nyt minulla on hyvä runko josta lähteä liikkeelle.

Nämä ovat niitä hetkiä kun jonkinlaisesta, edes amatööritason, näyttelijänkoulutuksesta olisi hyötyä. Koska tilanne on kokolailla sama; saat lähdetekstin josta pitäisi ensin tulkita olennainen ja sitten rakentaa tämän ympärille kokonainen henkilö, maneereja, ajatuksia, olemusta myöden. Ja tavallaan mennään vielä askelta pidemmälle; ei riitä että henkilö luodaan vain jonkin tietyn, ennalta tunnetun draaman (so. näytelmän käsikirjoitus) ympärille ja harjoitellaan tämä lyhyt hetki niin että osataan. Pitää rakentaa kokonainen henkilö, omaksua ne maneerit, ajatukset, pelot ja tavoitteet niin, että pystyy reagoimaan kuin toisena ihmisenä. Olla luonnollinen.

Ja tätä minä pidän tavattoman vapauttavana, sekä itse tapahtumaa että sitä edeltävää rakentamistyötä. Voi ikään kuin katsoa itseään ulkopuolelta; tälläinen minä olen, tälläinen tämä henkilö on. Mitä yhteistä löytyy, mitä erilaista? Minä minä teen mitä tämä toinen ei tekisi? Selvästikin, molemmat ovat ketjupolttajia mikä kielii jännittyneisyydestä, tottumuksesta ja tavasta käsitellä asioita ja habituksesta. Toisen elämässä on tapahtunut näin; miksi juuri niin ja mitä siitä on seurannut? Alunperin ajattelin että kyseessä on hermostuneena vapiseva haavanlehti, oma stereotyyppinen näkemykseni rikollisiin touhuihin ajautuneesta (huomaatteko, ajattelen jo kuin hahmo) liikemiehestä. Mutta lähdetekstistä paistaa lävitse tietty itsevarmuus joka värittää koko henkilöhistoriaa. Se osa pitää ajatella uudestaan. Minä en ole erityisen itsevarma, mutta tapaan piilottaa tämän asian korostetun rentouden ja välinpitämättömyyden taakse; ehkä tässä olisi sopiva lähtökohta myös hahmolle.

Ja niin edespäin. Erityisesti auttaisi jos osaisi kehittää maneereja jonkin metodinäyttelemisen kautta. Mutta eiköhän se näinkin, kokemuksella ja peruskoulupohjalla. Taajaan harmittaa että lukiossakin jäi menemättä ilmaisutaidon kursseille. Olisi myöhemmin ollut hyötyä.

Työlistalla: veikkauspelien opetteleminen (pitää tarkistaa olisiko pelilauantaina totopaikkoja auki, se vain olisi jotenkin tavattoman sopivaa), puvun etsiminen vaatekaapista, kevyen kaupallisen alan jargonin opettelu, ne maneerit, aivojen nyrjäyttäminen toisenlaisten elämänarvojen kautta ajatteluun. Ja yleensäkin sen hahmottaminen, millaista olisi elää Raid-sarjan kaltaisessa maailmassa, missä elämä on nopeaa ja lyhyttä.

Hieno harrastus. Toisaalta sääli ja toisaalta hyvä että nykyään on niin harvoin aikaa pelata.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

5 Responses to On viatonta ja kainoa, tämä harrastukseni ainoa

  1. Tuli mieleeni, minulla on pikkutakki, joita tapaavat pitää irlannin vedonvälittäjät… Jos joskus tarvitset. Itse pidän sitä sienireisuilla, sillä sen kuvio tunnetusti hämää hyttyisiä, “houdtooth-windowpanel”.

  2. Pitäisi muutenkin tulla katselemaan sitä vaatekaappiasi, kun vain kykenisi.

  3. Harvoinhan sinä näin kauas pohjoiseen…

  4. Lakialasta kajahtaa says:

    Hieman eri harrastus sinulla kuin otsikon alkuperäisellä esittäjällä!

  5. Joo, mutta tämä on niin hieno harrastus, että Eppujenkin esittän voi yhdistää siihen ja kutsua taiteeksi!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.