Koti kesäkuntoon kymmenellä vinkillä

Ei, minulla ei ole niitä vinkkejä. Vietän toista iltaa alkukesäleskenä ja välttääkseni siivoamista (toivon, että Tampesterin akateemisessa maailmassa ei ole nettiyhteyttä ja ettei armas vaimoni lue blogin arkistoja) selasin postiluukusta kolahtanutta perhe- ja kotikeskeistä julkaisua.

Olen melko vakuuttunut että lehteen on ovelasti kätketty meitä parisuhteen satamaan luovineita miehiä vastaan suunnattu salaliitto. Tarkemmin, salaliitto löytyy kodin (kesämökin/huoneen/kertakaikkisen ainutlaatuisen maaseutuhuvilan) sisustamiseen liittyvistä artikkeleista. Ovelaa se on siksi, että artikkelia ei ole suinkaan suunnattu meille ja koukku on kätketty näennäisen viattomaan sisustusjuhlintaan.

Salaliitto ei ole – vaikka saattaisi kuvitella – siinä että artikkeleissa on toinen toistaan enemmän neliöitä sisältäviä kämppiä ykkössijainnilla, suojellussa ympäristössä sijaitsevia arvokohteita tai järven rannalla olevia luksuslukaaleja. Vaan siinä miten asumattoman näköisiä niistä asunnoista on saatu. Kaikki on paikallaan just eikä melkein. Pölypalloja ei näe edes suurennuslasilla. Matoilla ei ole kahvitahroja, vatsavaivaisen koiran jättämiä rakastavia terveisiä, mutaisia kengänjälkiä, ei mitään. Hohtavan valkoista. Ei kädenjälkiä tapeteissa, ei tursuavia vaatekaappeja, ei leluja hujan hajan, ei vallattomana retkottavia verkkokaapeleita, kaiuttimen johtoja, eksyneen oloisia kaukosäätimiä olohuoneen pöydällä. Täydellisen steriiliä, jopa punkassa retkottavia lapsia myöten. Niillä on jakaukset kunnossa.

Tällä näennäisen viattomalla materiaalilla onnettomien ja harhaanjohdettujen naisihmisten – tai miksei miestenkin – aivoihin istutetaan kuva Täydellisestä Kodista joka on kuin tapetiksi tullut näky säntillisestä Saksan armeijasta. Tätä kohti. Kaikilla muilla on näin. Täydellinen Koti. Kesäparatiisi Järven Rannalla. Vähällä Vaivalla Kaupunkiasunnosta Pastellinsävyinen Orgasmi.

Ei suoraan sanota että sinä ja sinun perheesi eivät tule koskaan asumaan tälläisessä asunnossa, nännännää. Että kuvauskohteet ovat joko lavastettuja tai että niitä on puunattu viikkotolkulla ennen kuvauskeikkaa ja että kohteena oleva perhe on parhaillaan hermolomalla ja avioliittoneuvojalla. Tai että lehti on pestannut ammattisiivojat laittamaan paikat puts-blank. Ei. Niissä annetaan kautta rantain ymmärtää että tehokas kodin hengetär pitää paikat aina tällä tavalla leikkaussalimaisena. Että kunnon perheessä ei ole elämisen jälkiä. Että Mielikuvituksella ja Vanhan Tavaran Oivaltavalla Käytöllä saadaan aikaiseksi tälläinen jännä kirjateline, ei suinkaan sitä itkulla Ikean vanerilevyhyllyistä kasattua hirvitystä jossa teillä on hiirenkorville luettuja Vares-pokkareita.

Salaliitoksi meitä vastaan se kääntyy välillisesti, kun täydellisyyden tavoitteluun hurahtanut hengetär purkaa ahdistuksensa ja turhautumansa sohvaperunoihin. Että 1) aina minä joudun tekemään kaiken, 2) sä et koskaan tee mitään, 3) mä en jaksa enää. Ne huulilta lipuvat epävarmat sanat; tää olohuone on ihan paskan näköinen, nää värit ei soinnu toisiinsa. Mee siivoamaan työhuoneesi.

Haluaisin, kerrankin, nähdä sisustusartikkelin jonka makuuhuoneessa vilahtavat parittomat ja reikäiset sukat, vähän käytetyt kalsarit (mä vaihdoin nää just eilen!) ja petaamaton sänky. Olohuoneen jossa on paskainen matto ja sohvalla syödyn iltapalan tähteet. DVD-kotelot horjuvassa pinossa television vieressä. Miljoona kilometriä johtoja. Keittiöstä, vessasta ja lastenhuoneesta nyt puhumattakaan. Tämä kaikki ja ilman mitään ennen-nyt -kikkailua, paitsi jos ennen oli unelmakoti ja nyt on todellisuus.

Nyt olen siivoamista välttääkseni kirjoittanut myös blogiin. Seuraavaksi ajattelin kokata mukulalle iltapalaa. Pyykkikone on sentään pyörimässä.

Sivuhuomiona; Kodin Kuivalehdessä – joka ei toki mitenkään liity tähän vuodatukseen – on pikku-uutinen hassulla nimellä. Ureaa kasvoille. Minä en löytänyt siitä mitään huvittavaa, mutta naapurin Jaska, jolla on synkkiä ja omintakeisia harrastuksia, sanoi että siinä on taas toimittajalla välähtänyt tai jättänyt välähtämättä.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

4 Responses to Koti kesäkuntoon kymmenellä vinkillä

  1. Z says:

    Eijei, me EMME halua nähdä niitä reikäsukkakuvia lehdessä. Tai sitä petaamatonta petiä. NE me nähdään kotona.

    Lehdissä (leffoissa, kirjoissa, …) maksetaan mahdollisista maailmoista, jostain Muusta.

  2. Normaalisti olen täysillä eskapismin puolesta, mutta en silloin kun se osuu omaan nilkkaan.

  3. Lissu says:

    Tuntuu, että kiiltäväkantisten koti- ja naistenlehtien ensisijainen tehtävä on luoda paineita. Ole kaunis, mahdu kevään niukkaakin niukempaan mallistoon, laita maistuvaa ruokaa, sisuta kotisi ja luo uraa. Meidänkin perheessä siivoaminen (tai siivoamatta jättäminen) aiheuttaa eniten kränää.

  4. Siivoaminen lienee kestosuosikki, koska epäjärjestys on uusiutuva luonnonvara. Suurimman osan muista hommista voi hoitaa – ei välttämättä tyylillä, mutta kuitenkin – pidemmäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.