Ennen olin kokonaan toinen

Nyt on uudet kukkatapetit seinällä. Teema on huonompi kuin edellinen – typerät fontit ja kiva kuvituskuva puuttuu – mutta ehkä se osaltaan auttaa vanhan unohtamisessa ja uuden omaksumisessa. Ratkaisu lienee väliaikainen.

Se on kumma miten silmä ja mieli tottuvat kuviin ja yleensäkin visuaalisuuteen. Ei sitä osaa vanhalle leiskalle kirjoittaa mitään uuttaa, tuntuu kuin sotkisi jonkun toisen olohuonetta. Olkoonkin että se on ennen ollut oma ja rakas.

Kadehdin niitä jotka taikovat kaiken uusiksi päivässä, parissa.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

7 Responses to Ennen olin kokonaan toinen

  1. Pingback: Kirkkaan päivän vaikutukset » Leiskarikkoa

  2. Noni. Siellähän se. Olikin.

    Julkaisinko mä tän jo? Jossen.

  3. Niin siis tarkotin, että hyvä jotta oot takaisin.

    Onpahan yksi innostunut seminaarille taas. Kaljapalkalla, luonnollisesti.

  4. Seminaarille? Mistä sä puhut?

  5. Eikös jätkän pitäny laittaa bisse ku oisin pitäny varjoseminaarin “mitä bloggaus oikeasti on?” samaan aikaan kun hölmöt olisivat maksaneet satoja ja taas satoja euroja toisaal..

    Jos muistin väärin, tämä viesti on aiheeton.

  6. Totta! Hyvä kun muistutit. Varataanko Kalastajatorppa tai Kämppi?

  7. Ei me työläisten paikkoihin mennä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.