Monthly Archives: Toukokuu 2006

Edelliseenkin merkintään liittyen. Puolentoista viikon päästä viikonloppuna olisi mahdollisuus antautua taas harrastuksista jaloimman pariin; paeta parin päivän ajan pahaa maailmaa, no, pahempaan maailmaan. Olla hetken aikaa joku toinen jonka elämä on eri tavalla jännittävää, kurjaa, iloista ja omituista. Minusta se … Continue reading →

Time: Actors in character.

Ei, minulla ei ole niitä vinkkejä. Vietän toista iltaa alkukesäleskenä ja välttääkseni siivoamista (toivon, että Tampesterin akateemisessa maailmassa ei ole nettiyhteyttä ja ettei armas vaimoni lue blogin arkistoja) selasin postiluukusta kolahtanutta perhe- ja kotikeskeistä julkaisua. Olen melko vakuuttunut että lehteen … Continue reading →

On laji jonka muualla tapaa kuin värikuvissa se saa gallupeissa äänensä kuuluviin se sanoo: “no joo” Minulla on sellainen tunne että tämän kesän jälkeen alan hiljalleen lipua osaksi mökkijengiä. Siis sitä ihmisryhmää joka lumien sulettua lähtee töistä heti kun kello … Continue reading →

Aikataulutin maaseudun hellästä huomasta paluun niin että ehdin television ääreen katsomaan Salibandyn MM-finaalin. Osansa oli myös sillä että piti palata julkisilla ja mielummin niin ettei tyttö ole ihan töttöröö. Ei lopultakaan olisi ollut niin kiire. Tiukin ja jännittävin finaali tähän … Continue reading →

Ote moottoriturpa Denis Learyn työnäytteestä: “I’m just a regular Joe with a regular job I’m your average white suburbanite slob I like football and porno and books about war I’ve got an average house with a nice hardwood floor My … Continue reading →

Maailmassa alkaa olla jotain vinossa kun lähtee töistä illalla seitsemän jälkeen vain ollakseen taas paikalla seuraavana aamuna ennen seitsemää. Toisaalta, Iisakin kirkko valmistuu vihdoinkin – vuosi tässä on puurrettukin. Lapsi jokeen, katsotaan osaako uida. Tuskin maltan odottaa murskaavaa palautetta; uudet … Continue reading →

Nyt on uudet kukkatapetit seinällä. Teema on huonompi kuin edellinen – typerät fontit ja kiva kuvituskuva puuttuu – mutta ehkä se osaltaan auttaa vanhan unohtamisessa ja uuden omaksumisessa. Ratkaisu lienee väliaikainen. Se on kumma miten silmä ja mieli tottuvat kuviin … Continue reading →

Unrealised Moscow, maailma jota ei koskaan ollut, mutta jonka voi sielunsa silmillä nähdä. Myönnän olevani häpeämätön pompöösin neuvostoarkkitehtuurin fani; odotan elokuvaa jossa se saa antaitsemansa kohtelun.

Viime viikkoina olen saanut yliannostuksen Leevi & The Leavingsia, mutta hyvässä hengessä. Sellaisessa, jossa kuultaa tavaton kunnioitus Gösta Sundqvistin sanoituksia kohtaan, varsinkin niitä joissa käsitellään seksiä suorin sanoin, mutta välttäen niitä valtavaa myötähäpeää aiheuttavia kielikuvia. Se on enemmän että “lähetsä … Continue reading →