Tämän päivän merkitsin kalenteriini

En siksi, että minulla olisi mitään sanottavaa, vaan siksi, että toveri MitVit meni kirjoittamaan puheenvuoron, jonka ennustan jäävän historiaan – ei välttämättä maailmanhistoriaan, mutta ainakin tälläisen pienen ja marginaalisen verkkokirjoittajapoppoon kollektiiviseen sellaiseen.

Siltä varalta että teksti osoittautuu liian pitkäksi, nousen pois länsimaisen rennosta nojatuolistani ja tarjoan muutamia valmiiksi pureskeltuja näkemyksiä Kakkulapiolandiasta:

  • Mikään instituutio ei saa muodostua sellaiseksi ettei siihen voisi kohdistaa satiiria, sarkasmia tahi muuta kritiikkiä.
  • Uskonto on instituutio siinä missä valtio- ja mielivaltakin. Paikoissa, joissa valtion ja uskonnon erottava juopa on parhaimmillaankin epäselvä (terveisiä vaan täältä valtionuskontoisesta maasta), kritiikin esittämisen tarve korostuu.
  • Se, miten tai millaista kritiikkiä esitetään, on tyystin toinen asia. Se voi olla loukkaavaa. Siitä saa loukkaantua. On hyvä jos on olemassa lainsäädäntö joka pystyy erottamaan toisistaan pilkanteon ja kritiikin. On huono, jos ei. Yleensä on huonommin.
  • Kritiikki ei välttämättä mene perille jos se on toteutettu tökerösti tai mauttomasti. Useasti on. Se, että ihmiset on tyhmiä, ei saa estää tyhmien mielipiteiden esittämistä. Saati muiden. Viestin perille saattaminen on ensisijaisesti viestin lähettäjän ongelma.

Muitakin mielipiteitä on, mutta siinä tähän asiaan liittyen, kärjistäen ja mutkia oikoen. Ja ennen kuin joku vetää sen Hitler-kortin esille; kyllä, tämän perusteella äärioikeistolaisten mielipiteiden sensurointi on arveluttavaa. Minusta se on juuri sitä – ymmärrän kyllä kansallissosialismin ja muidenkin -ismien aiheuttamat traumat ja tarpeen olla ikinä kokematta samaa uudestaan, mutta en silti kykene uskomaan lainvoimaisen sensuurin tuloksiin. Paitsi huonoihin sellaisiin. Tyhmätkin mielipiteet, näkemykset ja vaikkapa selvästi vääristyneet historiankirjoitukset tulisi saattaa päivänvaloon ja sen jälkeen armotta repiä kappaleiksi faktojen avulla. Moraalin voi tuoda mukaan kentälle, mutta ensi sijassa faktojen.

Mitä vaikenemiseen – joka meillä täällä Suomessa osataan hyvin – tulee, minä en pidä sitä yksinomaan huonona asiana. On olemassa periaatteita, yleviä moraalisia kannanottoja ja sitten on tuo reaalimaailma. Viimeinen on se, jossa housut kastuu ellei ehdi ajoissa vessaan, muissa voi kuvitella hätänsä pois. Lopulta tärkeintä on olla sotkematta vakosamettipöksyjään, vaikka sitten samalla yrittäisi olla oikeamielinen, reilu ja kiva. Sitten on tosin turha ylvästellä niillä periaatteilla ja moraalilla. Saman reaalimaailmaan sitoen; vaikenemisessa ei ole mitään pahaa, mutta olemassa olonsa anteeksipyytely, nöyristely ja samaan hengenvetoon jonkinlaisten periaatteiden ja “länsimaisen oikeusvaltion” hehkuttaminen ovat vähän kuin että yrittäisi olla vakuuttava kun puntissa lirisee.

Ideaaleihin voidaan pyrkiä ja niitä voidaan mainostaa, mutta jos ei kerran pyritä, niin pidetään sitten suut supussa. Kaikkeen ei tarvitse ottaa kantaa, mutta jos otetaan, sitten niin ettei jälkeenpäin tarvitse hävetä isien tekoja. Vaikka sitten joutuisi tulemaan turpa veressä kotiin.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

6 Responses to Tämän päivän merkitsin kalenteriini

  1. kukkis says:

    Hyvin sanottu tämäkin.

  2. Timo says:

    Samat sanat kuin kukkis, mitvitin novelli aiheesta tuntui sellaiselta, jonka voisin allekirjoittaa itsekin, mutta asiaa oli toisaalta tämäkin!

    Kaikkeen kun aina löytyy se ‘toisaalta’… yhtä totuutta ei näistä asioista löydy, sellainen suht hyvä keskiarvototuuskin on ehkä realistisin tavoite.

  3. kervå says:

    En malta olla siteeraamatta tähän hieman väärään yhteyteen:

    “Kun nyrkki puhuu, ei kielitaito auta.”
    Radiopuhelimet: Optiolaulu.

    Kappaleenhan voisi kirjoittaa tähän vaikka kokonaan ja vaikka se ei liittyisi yhtään mihinkään. Koska se on niin hyvä!

  4. Merten says:

    Koska allekirjoittaneen levyhyllyä ei ole ao. levytyksellä siunattu, laita toki sanoitukset.

  5. kervå says:

    No helevetti, mitä sitä Teoston jäsen vapaa-aikana parempaa keksis :D

    Radiopuhelimet: Optiolaulu

    Kun nyrkki puhuu
    ei kielitaito auta
    Kun kukaan ei kuuntele
    on turha selittää
    Kun täytyy selviytyä
    voi optioilla pyyhkiä perseensä

    Jos vastassa on haulikko
    ei voimilla kannata kehua
    Jos ei ole mitään
    ei kannata olla olevinaan
    Ei kannata
    sillä syöpä on raju tauti

    Kun täytyy soittaa
    on turha temppuilla
    Kun täytyy sanoa jotain
    eivät runomitat kerro mitään

    Onhan turha pyllistää
    kun paska on jo housuissa
    Eikä mainosmiehiä enää tarvita
    kun siirrytään soppajonoihin

    Kappale levyltä K.O., julkaistu -90 (SONET / SPIRITLP 3) (cd on varmaan spiritcd 3). Kannatta hankkia. Oma suosikkini on “Palaan pohjoiseen”, jossa mainitaan mm. Roppalanperä ja Nuojua.

  6. Merten says:

    On ollut jo pitkään tavoitteena hankkia Radiopuhelimien vanhempi tuotanto, kun vain löytäisi jostain. Vanhin, mikä minulta löytyy, on Maalla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.