Curling mainittu

Heti kun alkaa elvistelemään tilaajamäärällään, ropisee lunta tupaan. En ole yllättynyt. Silläkin riskillä että loputkin häipyy; on siinä kyllä rautahermoisia miehiä Curling-joukkueessa.

Urheilussa on se hassu asia että jos pelaa itse, ei juuri ehdi jännittämään, mutta jos joutuu katsomoon ei meinaa pysyä nahoissaan. Jos sählypelissä joutuu omassa pelissä toimitsijapöydälle tai on loukkaantunut, tekisi mieli mennä polttamaan ottelun ajaksi puolitoista toppaa tupakkia ja tulle kuuntelemaan lopputulos. Jos taas on kentällä, sitä korkeintaan välillä huomioi että aikaa on paljon jäljellä. Onkohan sama juttu tositv:n menestyksen kanssa, että jännittää tuntemattomien ihmisten puolesta, ei niin itsensä. Selittäisi aika paljon sosiaalipornahtavienkin ohjelmien suosiosta.

Ja pitäisikö samaa soveltaa blogeihinkin? Onko se, että elää tekstin kautta toisten elämää, jotenkin jännittävämpää kuin oma elämä? Ja onko se niin että oikeassa elämässä se kohtaus voi olla tavanomainen ja vähän valju, mutta kun sopivasti kuorruttaa ja kirjoittaa, saa hehkumaan ihan eri tavalla?

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.