Seisomakatsomosta on helppo huudella

Toisaalla (sieltä löytyvät linkit myös muiden aiempiin teksteihin) puhutaan omalla nimellä, nimimerkillä ja anonyyminä kirjoittamisesta. Sattumalta olen joutunut uhraamaan aiheelle joitain millisekunteja prosessointitehoa muutamaankin otteeseen taas alkuvuodesta kun on pitänyt ryhtyä elämöimään lehdessä jos toisessakin, välillä omalla nimellä ja pärstäkertoimella, välillä nimimerkillä.

En pidä omalla nimellä kirjoittamista yksiselitteisesti autuaaksi tekevänä asiana; vaikka kuva ja nimi antavat tiettyä uskottavuutta kirjoittamiselle, ne eivät välttämättä anna lukijalle kauheasti lisäarvoa, kirjoittajasta puhumattakaan. Itse asiasa, väitän että kuvan liittäminen blogiin jopa syö pois tiettyä mystiikkaa. Nimi ei niinkään; nimi on vain muutama sana, ja sellainen on jokaisella. Kuva taas, kuten kansantarut kertovat, on enemmän kuin tuhat sanaa.

Nimimerkillä ja anonyyminä kirjoittaessa on se etu, että antaa lukijalle valtaa muodostaa oman mielikuvansa kirjoittajasta vain ja ainoastaan tekstin perusteella. Ja samalla pitää itsellään vallan muokata välittyvää kuvaa haluamallaan tavalla. Vahva kirjoittaja pystyy antamaan tekstiensä kautta itsestään tyystin toisenlaisen kuvan kuin millainen karu todellisuus suojamuurin takana on. Lukija puolestaan tiedostaen tai tiedostamatta täyttää suvantopaikkoja tekstin välissä, luo tietynlaisen mielikuvan kirjoittajasta, johon tukeutua ja jonka kautta suodattaa tekstiä. Se on sitten kirjoittajasta kiinni miten pitkälle tämä mielikuva kantaa ja mitä sillä haluaa tehdä. Mystisen huuliharppukostajan henkilökuva riittää vain niin pitkälle.

Nimellä ja kuvalla kirjoittaminen on kyllä varsin osuva ratkaisu jos harrastaa vahvaa asiakirjoittamista tai saa kirjoittamisen jotenkin – positiivisella tavalla – liittymään työhön tai harrastuksiin. Itsensä kiilaamisesta edustamansa alan supliikkipopulaatioon tuskin on haittaa ellei heittäydy tyystin holtittomaksi. Tämä on sitä henkilöbrändin luomista, olkoonkin että sana aiheuttaa jokseenkin vahvan ja verenkarvaan metallinmaun suuhun. En kuitenkaan näe sitä kauhean autuaaksi tekevänä asiana jos kirjoittaa, kuten useimmat meistä kirjoittavat, lämpimikseen.

Omassa nimessä tai henkilöityneessä nimimerkissä on myös se, että moinen väistämättä ajaa jotenkin huollitellumpaan ja, uskallan sanoa, laimeampaan ilmaisuun. Revittelyä pitää miettiä jos laittaa itsensä lisäksi julkisen persoonansa jakoon. Voin rehellisesti tunnustaa kaipaavani niitä viattomia aikoja kun lukijoita oli vähemmän ja kaikki tämä oli korkea- tai matalalentoista verbaaliakrobatiaa jossa ei juuri säästelty. Ei tarvinnut niin huolehtia entisten, nykyisten tai tulevien työnantajien vuoksi, sukulaisten tai perheenjäsenten sielunrauhan tai oman maineensa puolesta.

Sittemmin ainakin minusta on tullut laimeampi kirjoittaja, jonkinlainen vanhempi valtiomies, joka harkitsee kahdesti ennen kuin kirjoittaa. Spontaanius on hävinnyt ja teksti uhkaa muuttua turvalliseksi liirumlaarumiksi, lämpimäksi maitokahviksi aamutuimaan – sellaiseksi joka ei vahingossakaan ärsytä ketään ja jossa ei ole vahvoja mielipiteitä ellei sanomastaan voi olla täysin varma. Asiantilaa ei varsinaisesti helpota se että kävijäseurannasta voi bongata esimerkiksi eduskunnan ja kattavan valikoiman it-alan firmojen domaineista. Sissikirjoittaminen on auttamattomasti menneen talven lumia. Olen kateellinen niille joiden anonymiteetti on säilynyt ja niille jotka ovat valinneet omalla nimellä kirjoittamisen. Välitila on aina vaikea.

Nimimerkillä kirjoittaminen – ja sitähän tämä on, koska allekirjoittaneenkin henkilötiedot on suorastaan lapsellisen helppoa selvittää luovalla hakukoneen käytöllä tai muutaman linkkipolun seuraamisella – on jatkuvaa tasapainottelua auttavan anonymiteetin ja kirjoittajan persoonan välillä. Minä olen valinnut tämän siksi että haluan kuitenkin jollain tasolla erottaa niin ammatillisen kuin siviilielämäni netistä; tämä ei ole asiakirjoittamista, ainoastaan purkautumiskanava verbaalioksennukselle joka ei pysy sisällä. Kärjistyksille, satunnaiselle fakki-idiotismille, faktan ja fiktion sekoittumiselle. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta nettiin kirjoittaminen tuo ihmisissä esille pätemisen ja minäkuvansa kiillottamisen tarvetta. Ihminen ja nimimerkki eroavat toisistaan ja elävät omaa elämäänsä.

Lopultakin ero on siinä, että oikealla nimellä kirjoittaminen kannustaa uskomaan kirjoittajaan yhtenä persoonana, että se on juuri se henkilö joka sanoo näin. Hyvässä ja pahassa. Nimimerkillä kirjoittaminen antaa enemmän vapauksia (tosin, mainituin seurauksin), se on enemmän ihmisen ja kirjoittajaminän erottamista toisistaan. Tavallaan se on minusta myös rehellisempää – omalla nimellä kirjoittaminen voi johtaa turhaan henkilön jalustalle nostamiseen, oman erinomaisuuden ristiaallokkoon, brändiin jolla on lopulta kovin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Nimimerkillä voi ottaa helpon tien ja sysätä osan vastuusta lukijalle, luoda nimimerkille oman elämänsä. Ja ainakin voi kuvitella suojelevansa itseään.

Lopultakin kumpikin tapa on jollain tasolla pelkkää harhaa. Netti on mediana sellainen joka pyrkii tuomaan esille kirjoittajat jonkinlaisessa myyttisessä, hyvässä valossa. Kirjoittajat yleensä tiedostamatta nostavat itseään jalustalle, luovat tietynlaista mielikuvaa tekstin kautta, joka sitten välittyy tai ei välity lukijoille. Omalla nimellä kirjoittaminen on riskipeliä – kun kulissit tulevat alas, ne tulevat korkealta. Nimimerkki pystyy vielä jotenkin väistämään rakennusjätteen. Anonyymeillä on suojakerroin valmiina. Kaikilla lienee paikkansa ja tarkoituksensa.

Se on enemmän sitä että pystyy perustelemaan itselleen ratkaisunsa ja elämään sen kanssa. Myötä- ja vastamäessä. Amen.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

9 Responses to Seisomakatsomosta on helppo huudella

  1. JP says:

    Ugh. Tosin rakennusjätekin voi olla arvokasta… Samaa etiikkaa kun näkisi enemmän työelämässäkin.

  2. Anu says:

    Toisaalta taas anonyymien pitää varoa paljastumista. Itse koen omalla nimellä kirjoittamisen siinä mielessä helpoksi, ettei minun tarvitse miettiä etäännyttämistä eikä huolehtia siitä, että luomani otus pysyisi jotenkin johdonmukaisesti kasassa.

    Enkä pidä myöskään toisten ihmisten sielunrauhan miettimistä mitenkään hankalana asiana. Päinvastoin, se vain asettaa toisenlaiset rajat, joiden sisältä etsiä vapautta. Kyllä sitä löytyy aina riittävästi kuitenkin.

  3. Merten says:

    Nimellä kirjoittamisessa asettaa, ehkä ja tapauksesta riippuen, itselleen valmiit rajat joiden välissä kirjoittaminen eittämättä on vapaata. Minä pidän ajatusta rajoittavana, joku toinen vapauttavana.

    Rakennusjätteestä olen samaa mieltä, mutta en silti viitsisi putsailla takkia.

  4. oopa says:

    Kyllä puolijulkinen bloggaaminen on parasta. Ne tietää, jotka sattuvat tietämään, mutta ei sitä omaa nimeänsä viitsi joka paikassa mainostaa. Mitä jos äiti löytäisi kirjoitukset? aargh.

  5. Anu says:

    Valmiit rajat ovat olemassa aina, joskus ne vain ovat selkeämmin näkyvissä.

  6. Arvatkaapa mitä mieltä minä olen?

  7. Merten says:

    Ei tarvii arvata, jos tietää.

    Minulle nimimerkki on illuusio jota pidetään yllä satunnaisten kävijöiden ja hakukoneiden vuoksi.

  8. Valpuri says:

    Olen viime aikoina mietiskellyt samaa aihepiiriä. Minusta nimimerkki antaa edes hivenen tilaa siviiliminäni ja nettihenkilö Valpurin välille. Oikealla nimellä tulisi ehkä tarve pysyä asiassa, nyt saa höpistä ja lörpötellä. Oikealla nimelläkin kyse olisi kuitenkin jossain määrin fiktiosta: näin lukijalle tulee ehkä selvemmäksi, ettei Valpuria ole olemassa. Brändiä saa rakentaa muutenkin ihan riittävästi, blogin pitää olla enemmän oma leikkipaikka. Tämä ei yhtään vähennä sitä, että olen vastuussa sivupersoonieni kirjoittelusta. Uskottavuus ei minustakaan ole nimestä kiinni.

    Alkuun ajattelin, että olisi lystikästä pysyä kokonaan puun takana, mutta kuka muka sellaiseen pystyy? Olen tainnut tähän mennessä reteillä blogillani sekä työnantajan että äitini kuullen, eli turhaa kai sitä on enää mitään paljastumista pelätä.

    Välillä on ehkä vaikeinta, mutta helppo ei ole mielenkiintoista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.