München

Keskustan elokuvateattereissa, tai ainakin niissä kolmessa kompleksissa jotka jaksoin tarkistaa, oli yli kymmenen metrin jonot lippukassalle. Ihan niin hyvä ystävä en itselleni ole että jaksaisin jonottaa, varsinkin kun kaikki hyvät leffat olivat justiinsa alkamassa. Taitoin masentuneena matkaa Itäkeskukseen asti, jossa hetken mielijohteesta tarkasti kauppakeskusteatterin. Hyvin oli tilaa. Onneksi on lähiöt.

Ainoa kiinnostava pätkä joka pyöri oli Spielbergin München (menihän ne erikoismerkit nyt varmasti oikein?). Minulla on miehen vakavampaa tuotantoa kohtaan vahvoja Schindlerin lista -traumoja, mutta yritin, avoimin mielin.

Ja pidin. Tai pitäminen ei ole ehkä oikea sana, mutta olen sopivasti vaikuttunut. Pysyin tunnelmassa vaikka parin penkin päähän oli linnoittanut teinipariskunta jonka tuleville lapsille en ennusta kauhean sivistävää tai hauskaa lapsuutta. Kyllä minä ymmärrän että kolmen tunnin leffassa on rakko kovilla, mutta että puolen tunnin jälkeen pitää mennä ulos. Ja kilkuttaa sitä saatanan avainketjua. Ja availla laukkua. Ja keskustella, vittu, jollain muulla vitun, vittu, kielellä kuin, vittu, suomeksi. Ei ollut paljoa räjähdyksiä leffassa, hävisivät salista ennen kuin kolmannes oli mennyt. Saatoin kuulla kollektiivisen, äänettömän helpotuksen huokauksen kanssakatsojilta.

Näinä hetkinä luottamukseni ihmisrotuun on kovilla.

Elokuvasta; ei se nyt ajaton mestariteos ollut, mutta puutteineenkin varsin puhutteleva. Suoraviivaisen puhutteleva, ehkä vähän osoitteleva, mutta on vaikea kuvitella miten aiheesta saisi tehtyä osoittelemattoman elokuvan. Olennaisin väkivallan kierteestä välittyi kyllä vahvasti, mutta ennen kaikkea välittyi se miten tappamisen aloitettuaan ei pysty enää palaamaan takaisin. Minusta siinä on jotain tärkeää sanomaa.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

5 Responses to München

  1. Minulla on ylen usein mukanani kirjoitustarvikkeet, lehtiö ja muutama kalligrafia kynä.

    Kun kävin katsomassa yhden osan Tähtien Sotaa kysyin leffahäirikön nimen
    – Anteeksi mikä on nimesi?
    – Kössi, kuin niin?
    – Tarkistin vain,- ja lisäsin otsakkeen kirjeeseen.

    “Kössin äidille
    Ennen kuin seuraavan kerran päästätte kultamussukkanne suureen maailmaan ja elokuvateatteriin, niin olisi hyvä että varmistaisitte että lapsosenne kehitystaso on riittävä, että hän ymmärtää ettei ole elokuvissa kotonaan, vaan julkisella paikalla käyttäydytään eritavalla.

    Kunnioittaen
    Petja Jäppinen
    Yhteisötoimittaja

    repäisin kirjeen lehtiöstä, taputin kaveria olalle

    -“vie äidilles”

    Tyyppi, noin 18-20v, alkoi tihrustaa lappua valkokankaalta heijastuvassa valossa, vilkaisi sitten olkansa näyttäen varsin hämmästyneelta ja suuttuneelta yhtä aikaa ja minä näytin hänelle lempeän isällistä hymyäni.

  2. Lissu says:

    Naapurin sedälle: Ihan mahtava idea! Ehkäpä Kössi muistaa tuon opetuksen jatkossakin. Olen muuten huomannut, että Tennispalatsissa leffayleisö on keskimäärin meluisampaa kuin Kinopalatsissa ja pienemmissä teattereissa.

  3. Anu says:

    Yleensä aina epäillään, että vain teinit ovat meluisia, mutta toisinkin voi käydä… ollessani katsomassa Almodóvarin elokuvaa Huono kasvatus (joka meni muistaakseni Maximissa), takanani istui liuta viiskymppisiä kyldyyritätejä, jotka tirskuivat vaivaantuneesti aina, kun valkokankaalla oli meneillään eroottinen kohtaus (ne kohtaukset olivat enimmäkseen miestenvälisiä, ehkä se oli tädeille vähän liikaa).

  4. Merten says:

    En minäkään henkistä keskenkasvuisuutta rajaisi vain fyysisen iän perusteella; tällä kertaa nämä kaksi vain sattuivat korreloimaan.

    Tässä nimenomaisessa tapauksessa tein sen päätöksen etten reagoinut mitenkään vaan laskin sen varaan että osaavat lähteä pois leffasta joka ei kiinnosta ja että asiasta sanominen herättäisi vain lisää kakarakäytöstä. Näin tapahtui, olisi tosin saanut tapahtua paljon nopeammin.

  5. Windy says:

    Samaisessa elokuvassa oli meidän kanssa takarivillinen vanhempia setiä, jotka raapustivat taskulampun kanssa muistiinpanoja ja ramppasivat välillä ulkona. Jos kyseessä oli pikkukaupungin kulttuurikriitikot, olivat vähän myöhässä liikkeellä, kun ensi-ilta oli jo ollut ja mennyt? Ehkä Mossadin tai KGB:n paikallinen eläkeläisjaosto tarkkailemassa yleisön reaktioita? ;)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.