Maanantaiaamun moottorisahamies

Mikään ei paranna elämänlaatua maanantaisin niin kuin kuplamuovi. Ei se aitoa asiaa korvaa, mutta sentään jotain.

Eilisen sählyturnauksen jäljiltä olo on makea ja jalkapohja niin kipeä ettei meinaa pystyä astumaan. Kaksi voittoa antaa kuitenkin kärsimykselle kultareunuksen, etenkin kun olin fiksu ja jäin jälkimmäisen pelin viimeiseksi eräksi penkille istumaan. Alkoi harmittamaan kun vastustajan huomattavasti ikääntyneemmät hyökkääjät juoksivat ohi kuin nuoret orhit. Virallisesti selitin jalan kipeytymisellä.

Lohdutukseksi olympiamitaleitta jääneille:

“Miten hyvin kuuluukin
aikamiehen itku vessaan
kyse oli tuulen suunnasta”

– Absoluuttinen Nollapiste / Sunnuntai

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

2 Responses to Maanantaiaamun moottorisahamies

  1. JP says:

    Aikas rentouttava, vaikkei ihan aitoa pesekään…

  2. Merten says:

    Sitä voi aina kuvitella muovin hellän kosketuksen sormenpäissään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.