Kossu – en vodka

Muuten varsin kiireisen päivän viihteestä – jos nyt näin voi sanoa – vastasi Kaurismäen Laitakaupungin valot. En oikein tiedä mitä ajatella. Tähän mennessä miehen elokuvista on päälimmäisenä jäänyt mieleen niukka, mutta sitäkin rikkaampi dialogi, nyt jäi mieleen lähinnä niukka, mutta sitäkin niukempi dialogi. Onhan se ymmärrettävää että jos elokuva kertoo yksinäisyydestä, ei siinä juuri sanoilla retostella, mutta ne vähätkin voisi käyttää hyödyksi. Nyt oli olo kuin olisi nähnyt vain puoli elokuvaa.

Ei sillä että puolikas olisi ollut yhtään hullumpi. Kaurismäen tapa sommitella kuvaa, käyttää valoja ja lavastusta on vain niin tavattoman hyvää kamaa. Ajoin keskustasta puoleen väliin Itäväylää ennen kuin pystyin katsomaan maailmaa jotenkin entisellä tavalla.

Sittemmin olen hakanut päätä näppäimistöön ja lähettänyt yhden kelvottoman artikkelin eteenpäin, siinä toivossa että joku saisi saksittua siitä edes parahultaisesti luettavan. Paskan möivät, ring ring.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.