Kieli, metalli, kipu

Taas tuntuu olevan se aika vuodesta kun räkä jähmettyy ennen kuin se valuu sieraimesta suuhun, yökerhosta palaavat urbaanit virtsasissit ovat vaarassa pissiä itsensä maahan kiinni, uloshengitysilma jäätyy nenäkarvoihin kiinni ja tupakkia pitää imeä kuin vauva maitoa ettei tulipää sammu. Siis vähän vilpoisa. Raikas. Kertakaikkiaan rapea keli. Näitä kaihoisia adjektiiveja en miettinyt hytistessäni aamulla metropysäkillä. Kylmyys tuntuu jotenkin rankemmalta kun sen kokee periaatteessa katetussa tilassa.

Lisäksi korpesi niin lähteä töihin, ettei hetkeen. Pidennetty viikonloppu meni ympäri pääkaupunkiseutua suhatessa ja sekalaisten asioiden hoidossa. Se mitä jäi, kului yhden artikkelin kirjoittamiseen, eikä nukkumiseen. Vasta sunnuntain kääntyessä illaksi sain efelantin karistettua selästä ja tuotosta alkoi syntymään, ja syntyi sitten kertaheitolla yli kymmenen tuhatta merkkiä. Aamulla sitten silmät ristissä ja munat huurussa.

Näillä puheilla viivaan kirjoittamisen yli toiveammateistani. Ei ole enää juuri tungosta sillä listalla.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

3 Responses to Kieli, metalli, kipu

  1. Wilhelmiina says:

    Joo. Tällä pakkasella pukeutuminen uloslähtöä varten on jo urheilulaji sinällään. Siinä vaiheessa kun on päässyt pukeutumisessa takkia edeltävään vaiheeseen, on jo melkoinen kasa vaatteita päällä ja hemmetin kuuma. Samaistun täysin niihin pikkuisiin muksuihin, jotka makaavat toppakääreissään eteisen lattialla ja parkuvat, kun eivät pysty liikkumaan. Ja on kuuma. Siinä vaiheessa kun pääsee ulos, on ensin (jälki)kuuma, sitten sekunnin virkistävää ja heti perään jäätävää. Se on muuten mielenkiintoista, että kun on jokin sellainen päähine, joka jättää otsan paljaaksi, hetken kuluttua kylmyys alkaa kaivautua silmien väliin kuin jääpora. Se sattuu, oikeasti.

    Jotenkin viikonlopun viimeisenä yönä ei muuten koskaan tule nukuttua riittävästi. Maanantaina sitä on sitten kuin nukkuneen rukous. Vai pitäisikö sanoa nukkumista toivovan rukous? Maanantaina ehkä osaa jo sitten yrittää mennä oikeasti ajoissa nukkumaan. Tai no, ainakin joskus. Ehkä.

  2. Merten says:

    Minun kohdallani se on yleensä niin, että loppuviikosta tulee nukuttua kunnolla, kun on pakko tai pähkinät eivät enää pysy kasassa, mutta homma ryssitään sitten viikonloppuvalvomisella.

    Ja sitä kuvittelisi että silmien väliin osuva kuvitteellinen jääpora herättäisi. Ei herätä, lähinnä vituttaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.