Nuokahdus

Mikähän helvetti siinä on että näinä päivinä väsyttää jatkuvasti? Aamulla sängystä ylösnousu (ei ylösnousemus, se on tietääkseni kertaluontoinen tapahtuma) on täyttää tuskaa ja operaatio kestää parhaimmillaan vartin. Hellivä räntäsade kyllä herättää, mutta töihin päästyä on taas kuuppa niin nurin ettei tiedä miten päin olisi. Otsa pyrkii jatkuvasti kosketuksiin näppäimistön kanssa.

Iltapäivän aluksi on vähän pirteämpi olo – lähinnä kun on niin nälkä ettei pysty nukkumaan – mutta lounastunti torpedoi piristymisen. Lautasellinen lihaa naamariin ja lopun työpäivästä on ihan seis. Kotimatka ja räntäsade taas herättävät, mutta seitsemältä illalla on taas sellainen olo ettei sohvasta pääse ylös. Jostain syystä kuitenkin kituuttaa valveilla iltakymmeneen asti.

Ymmärtääkseni seitsemän-kahdeksan tunnin yöunien pitäisi riittää hengenpitimiksi. Onko se tämä pimeys, paska ja loska jotka nuuduttavat? Näenkö yöllä unia joista ihmisen olisi parempi olla tietämättä? En kyllä muista uniani. Vai onko tämä jonkinasteista uupumusta? Saako syyttää töitä? Koska jos saa, syytän surutta.

Miksei kukaan järjestä lomamatkoja mahdollisimman tylsiin paikkoihin – sellaisiin, joissa ei ole mitään muuta tekemistä kuin nukkua ja valveilla seurata ruohon kasvamista? Ja mikä se on tämä nykyaika, jossa lepääminen on suotavaa vasta haudassa? Se on toinen juttu että iltapäivälehtien viikonloppupalstoilla toinen toistaan pompöösimmän tittelin omaava asiantuntija kehottaa ottamaan aikaa itselle ja lepäämään, mutta niiden lisäksi mikään ei varsinaisesti siihen kannusta. Jostain syystä ihmisen pitäisi nähdä ja kokea kaikki, ostaa levyt, kirjat ja leffaliput, eikä koskaan jäädä paikoilleen. Koko ajan pitää olla tavoittettavissa, ajan hermolla, ensimmäisenä kommentoimassa. Koska jos otat johonkin asiaan kantaa myöhässä, olet eilispäivän mies. Jos vaikka luetkin jostain myöhemmin kuin muut, tunnet olevasi vähän huonompi.

Vakavasti harkitsen erakoitumista. Tämä maailma ei kelpaa minulle.

“Yesterday’s men hang on to today
to sing in any old way
it must get better in the long run
has to get better in the long run
will it get better in the long run?
will we be here in the long run?
hang on in the long run”

Madness / Yesterday’s men

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

14 Responses to Nuokahdus

  1. Pare says:

    Jos joskus satttuu rahaa olemaan enemmän, voin suositella Fidziä lomapaikaksi. Syyskuussa olin siellä neljä päivää. En käynyt puolta kilometriä kauempana hotellista, paitsi matkoilla lentokentälle ja takaisin. Kaksi päivää kävin vain hotellin ravintolassa syömässä.

    Minulla oli todella kivaa. Jos lähempää löytyisi vastaava paikka, voisin lähteä sinne, tuo toinen puoli maapallosta on hivenen kaukana.

    Periaatteessa siellä olisi kai voinut tehdä jotain. En jaksanut. Uiminenkin olisi tosin ollut vähän tylsää, kun satoi ja tuuli.

  2. eepp says:

    Töitä saa syyttää. Töiden vika se ei ole, vaan päättelyketjua pitää jatkaa siitä edelleen, mutta en jatka itse, etten vaikuta kommunistilta tms. eilispäivän mieheltä, joka en koe olevani.

    Erilaiset eilispäivän pojat protestoimassa. Oho, oonki miettiny mitä tämä nimimerkki tarkottaa.

  3. Janka says:

    Unentarve on yksilöllistä. Mä olen kuolemankielissä 7 tunnin yöunien jälkeen, 8 on ehdoton toimintakunnossapysymisen minimi. Yhdeksän nukun jos saan nukkua, eli yleensä en.

  4. Anu says:

    Pimeään vuodenaikaan sitä tarvitsee enemmän unta kuin valoisaan. En tiedä mistä se johtuu, mutta minusta se tuntuu aika luonnolliselta.

    Minä olen antanut itselleni luvan maata iltaisin tylsänä sohvalla. Se on oikeastaan aika kivaa.

  5. Merten says:

    Fidzi laitettu korvan taakse. Aiemmin tulin toimeen vähemmällä yöunella, mikä tiedoksi saatettakoon. Onkohan univelka kasaantunut vuosien verralla, vähän niin kuin asuntovelka?

    Olen jo kotvan aikaa pohtinut ryhmäblogia työuupumuksesta ja yleisestä maailmantuskasta kärsiville, yhteiskunnan paikallisjunasta ja lifestyle-metrosta pudonneille 30-jotain heteromiehille. Eilispäivän Miehet on melkein yhtä hyvä nimi kuin aiemmin kaavailemani Hiljaisten Seiväshyppääjien Kerho.

  6. perso says:

    Kaikki samat huonot kokemukset pimeästä vuodenajasta plus muutama muu päälle (masennus, suklaa, punkku, jne). Myös erakoituminen viehättää koko ajan enemmän. Kuitenkin mä katson olevani aika normaali. Relaa säkin vaan, nuku enemmän ja leiki erakkoa sen verran kuin ikinä huvittaa. Kyllä tää pimeä taas aikanaan loppuu.

  7. perso says:

    Eilipäivän miehiä tervehtää Keskisormiblogi!
    http://keskisormi.blogspot.com

  8. Merten says:

    Ai tääkin oli jo keksitty. Piti olla eka. En kestä näitä paineita, menen kadulle seisomaan ja odotan kun räntä peittää ruumiit.

    Relaaminen ennen vuodenvaihdetta on asia, jota luterilainen työmoraali & kaikenmaailman kissanristijäisten paljous ei minulle salli.

  9. Shrike says:

    Ootkohan sä raskaana, kun aina noin väsyttää?

  10. WsQ says:

    Mun mielestä vartti ylösnousuun on aika vähän. Itse olen tyytyväinen itseeni, jos alle puolentunnin pääsen pystyasentoon.

  11. mitluana says:

    “Lautasellinen lihaa naamariin ja lopun työpäivästä on ihan seis.”

    Mitäs muuta sä syöt sen lihan kanssa?

    Tuli vaan mieleen, että jos se ei olekaan se liha mikä väsyttää. Nimim. kokemusta on

  12. Anni says:

    Eilispäivän mies kuulostaa minusta kiehtovalta. Siinä on paljon enemmän sex appealia kuin missään trendihepuissa.

  13. Merten says:

    Mulla on kyllä vatsa pömpöllä. On tosin ollut jo kymmenen vuotta, että kohta sieltä tuiskahtaa sitten ulos vihainen teini.

    Lihan kanssa syön mitä henkilöstöravintola kulloinkin haluaa tarjota. Yleensä perunaa tai pastaa muodossa jossain. Harvemmin niillä on tarjolla lihaa lihalla, mikä olisi tietty aika ideaalitilanne.

    Eilispäivän miehet… Onhan se, aika jyty. Herättää vahvoja mielikuvia niin karvalakkisista vanhoista miehistä punaisen torin laidalla kuin purjehduskengissään loskaa tarpovista farkut- ja villapaitamiehistä. Niistä, jotka jäivät seisomaan asemalle kun tulevaisuusjuna lähti.

  14. mitluana says:

    “Lihan kanssa syön mitä henkilöstöravintola kulloinkin haluaa tarjota. Yleensä perunaa tai pastaa muodossa jossain. Harvemmin niillä on tarjolla lihaa lihalla, mikä olisi tietty aika ideaalitilanne.”

    Niin olisi, samaa mieltä.

    Mutta kokeiles joksikin aikaa jättää ne perunat ja pastat pois ja vedät salaattipöydästä (kai siellä sellainen on?) rehuja toiselle puolelle lautasta ja sitten toiselle niitä sattumia. Vehnäjauhoilla suurustettuja kastikkeita kannattaisi myös vähentää, samoin vaaleita leipiä jos niitä pupellat lounaalla.

    Jos ei lihaa lihalla, niin lihaa kasviksilla?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.