Daily Archives: 16/11/2005

Äkillinen tarve koskettaa hellästi poskea rystysillä

On olemassa tietty ihmistyyppi jota en – luojan kiitos – ole itse aikoihin tavannut. Mutta olen välillisesti saanut kyllä ihan kyllikseni, annoksen joka kestää koko loppuelämän. En ole uskonnollinen, mutta silti taipuvainen uskomaan että jossain päin Helvettiä oma soppensa, jossa … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | Leave a comment

Edellisessä jaksossa tapahtunutta

Harvoin leviää huulille yhtä maireaa hymyä kuin silloin kun autoa siivotessaan iskee kätensä ovilokerossa hautuneeseen, mädäntyneeseen omenraatoon. Oikein tuntee yhteyttä luonnon kanssa, kantaa kompostia omassa menopelissään. Palautin luonnolle sen mikä luonnon on, varsin pitkässä ja komeassa kaaressa. Sitten yritin hinkkailla … Continue reading

Posted in Ihmelapsen viimeiset hetket | 2 Comments