Rauta on kuuma, seppä tulessa

Kun nyt asia on tapetilla ja kissa pöydällä. Pinserissä Riitta kommentoi varsin sapekkaasti radio-ohjelmaa jota en itse ole kuullut ja kolumnia, jonka olen kyllä lukenut. Olen osittain samaa mieltä.

Hommahan on niin, että tässä henkilökeskeisessä nettimaailmassa ja maailmassa yleensäkin, jokainen rakentaa kirjoittamisen kautta “henkilökohtaista brändiä”, oli toimittaja tai ei. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että jokainen blogia kirjoittava rakentaa kuvaa itsestään kirjoittajana, tahtoen tai tahtomattaan. Ei tämä bloggaavien toimittajien kohdalla eroa muuten kuin että jos kirjoittavat työnantajansa sateenvarjon alla, näkyvyys on suurempaa ja henkilö yhdistetään – taas tahtoen tai tahtomatta – sateenvarjossa olevaan logoon. Siinä on sitten hyvät ja huonot puolensa.

Netti on kuitenkin välineenä sellainen, että henkilökohtainen brändi pääsee puolivahingossa muodostumaan niin kauan kun kirjoittaa omalla nimellään tai tunnistettavalla nimimerkillä; ja varsin nopeasti tunnistamattomistakin tulee tunnettuja. Ei välttämättä kauhean isossa piirissä, mutta kuitenkin. Se, että brändiä ei pystytä heti liittämään fyysiseen ihmiseen on sekä toissijaista, että merkityksetöntä. Itsenään ja nimellään kirjoittavilla tämä rakentuu toki helpommin, voi antaa suoraan kasvot tekstille.

Muutamakin hyvä huomio on tullut siitä, että bloggaava toimittaja – ja kuka tahansa – laittaa itseään huomattavasti enemmän likoon kuin perinteisessä mediassa. Tämä tapaa olla nopeaa, hetken huumassa tehtyä puuhaa – tekstejä voi toki hieroa, mutta toisin kuin Metron kolumnissa uumoillaan, bloggaajan päivässä ei ole enemmän tunteja; aika vain kuluu eri tavalla. Ajankohtaisista ja pinnalla olevista asioista kirjoittaminen on jatkuvaa minä ensteks, minä kans -puuhaa. Netti on kärsimättömän ihmisen media, jos sen ehdoilla alkaa kirjoittamaan.

Nämä harrastelija-puuhastelija-kirjoittelija -jutut ovat sitten vähän, että viitsiikö niihin ottaa kantaa. Olen aiemminkin sanonut, että tekstiä ammatikseen kirjoittavien kynänjäljessä (näppäimistön… Kaiussa?) se näkyy. Toinen juttu, mikä näkyy tai minkä puuttuminen näkyy vielä enemmän, on kokemus netistä julkaisukanavana. Ja tässä on toimittajaporukalla aika paljon opettelemista. Se on aika kurkoa jos voi puolivahingossa tai tosissaan sanoa julkaisujärjestelmiä jo vuonna nakki tehneitä ihmisiä harrasteleviksi netti-ihmisiksi – se on nimittäin sitä aikaa, kun Pasilassa vielä istuttiin sormi syvällä nekussa ja mietittiin, että olis aika hyvä jos olis noi kotisivut meidänkin puljulla. Sori vaan, jos nyt näin sanon, mutta valtaosa teidän jengistä tulee aika monta vuotta jälkijunassa – mutta on ihailtavaa, että yritätte kiriä.

Tästä voisi puhua enemmänkin, mutta on aika rehellisen ja verenmakuisen työpaikkaliikunnan.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

11 Responses to Rauta on kuuma, seppä tulessa

  1. Kielipoliisi says:

    Veli puhuu asiaa. Olen ollut vuoden eläkkeellä toimittajan hommista ja vasta nyt tutustun blogeihin! No, en varmaan ole menettänyt mitään. Ehtiihän tässä. Blogistania on kiehtovaa seutua, olen nakellut kommentteja sinne tänne ja lukenut mitä merkillisimmistä ihmiskohtaloista. Kakkupalan mies kuuluu suosikkeihini!

  2. Merten says:

    Kiitos. Tosin, varsinainen kirjoittaminen on sellainen juttu jossa ei turhia etumatkoja ole, paitsi korkeintaan niillä jotka kirjoittavat ammatikseen ja hoksaavat nopeasti blogikirjoittamisen enemmän tai vähemmän kirjoittamattomat lait.

  3. Tuija says:

    Hei, kuten Pinserin kommentissakin jo vastasin, tarkoitukseni ei todellakaan ollut vähätellä Köykän IT-alan osaamista. Siinä suorassa lähetyksessä ei vain tullut oikeaa termiä miehen ammattia kuvaamaan mieleen, ja tarkoitus oli joka tapauksessa tuon keskustelun puitteissa kuvata sitä, että ihminen ansaitsee luottamuksen verkossa tekojensa historialla, eikä sillä, onko ammattilainen sisällöntuottajana.

    Mitä henkilöbrändi – termiin tulee, niin kyllä esim. Schizo – Janne on kiinnostava henkilöbränndi, kuten aika moni muukin blogilistan kärkihahmo. Se tuntuu vain olevan paha sana tietyssä asiayhteydessä joidenkin mielestä.

  4. Merten says:

    Kuitataan it-asiat väärinkäsityksellä, kättä ja päälle. Kuittailun alta, kuitenkin; se mikä on hyvä ymmärtää, on että aika suuri osa ensimmäisen aallon bloginkirjoittajista on niitä joilla on taustat 80/90-luvun vaihteen BBS- ja news-kirjoittelussa, sekä sitten noita alkupään alati parjattuja intterwep-kuplan aikaan alalle tulleita. Siinä mielessä jonkun lanseeraama toisen aallon “netti pois nörteiltä” – tämän taustan omaamattomien kirjoittajien esille tulo – ei ole kauhean kaukaa haettu. Aika iso osa blogikirjoittamisen huomaamattomista konventioista on luullakseni syntynyt nimenomaan tuon ensimmäisen aallon kautta, muut ovat myöhemmin omaksuneet jotkin, mutta eivät kaikkia, niistä. Mitkä molemmat ovat hyviä juttuja.

    Ammattitoimittajien mukaantulo luo jossain vaiheessa uusia konventioita, mikä on myös hyvä.

    Henkilöbrändi on sana jolla on kovasti sarasvuovaikutteista kaikua ja koska mehän ei elämystaloudesta tykätä, se on automaagisesti paha juttu. Mutta olen vakaasti sitä mieltä että haluamattaankin ihmiset luovat itselleen henkilöbrändiä – tai sen luovat lukijat, linkittäjät ja kommentoijat kirjoittajan puolesta. Halusi sitä tai ei.

  5. Schizo-Janne says:

    Minun yhteydessä voi aivan hyvin käyttää henkilöbrändiä. Sinänsä mielenkiintoista, että aiheesta täällä puhutaan ja etenkin mainitaan samassa yhteydessä minut, koska mertenin mies on minun henkilöbrändin nimen keksijä … Se, onko merten asiasta kovinkaan ylpeä on kysymys aivan erikseen.

    Mutta siis minulle henkilöbrändäys ei ole mitenkään ongelmallista. Se on olennainen osa laajaa digitalisoituneen median mediafilosofia -projektiani.

  6. Merten says:

    No, ei se sulle varmaan ole ongelma, kun olet niitä ainoita jotka aika selkeän tarkoitushakuisesti omaansa rakentavat. Varmaat jotkut muutkin, mutta eivät sitä ainakaan tuo yhtä vahvasti esille. Kuitenkin, aika monelle se rakentuu ihan rakentamattakin – se on sitten että haluaako sitä käyttää hyväkseen vai ei.

    Onhan se aika hassua kun satummalta keksityt nimet jäävät elämään – vähän odottelen milloin Perse-Janne tulee kiittelemään. Se kun lyö läpi, niin provikat mulle, fifty-sixty.

  7. Schizo-Janne says:

    Sattuman voimaa ei koskaan tule aliarvioida …

  8. Merten says:

    Jos aletaan filosofisiksi, varataan sille kokonainen merkintä!

  9. Schizo-Janne says:

    Ei tässä sen filosofisemmaksi tarvitse ryhtyä. Pysytään vaan ihan bloggaajina … filosofia on suurimmalta osaltaan niin tylsää, että ei siihen kannata tuhlata edes yhtä kokonaista merkintää.

  10. Kielipoliisi says:

    Hiihoo! Alkaa jutut olla niin korkealentoisia, että meikäläistä hirvittää.
    Olen ollut huomaavinani, että pitkin Blogistaniaa kulkea jolkottelee vapauden rajoittamisen aave. Jonkun mielestä blogien pitää noudattaa tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä. Joku pitää brändien syntymistä syntinä. Joku kieltäisi tuhmat sanat. Ammattikirjoittajia ja journalisteja hiukan kammotaan. Miksi ihmeessä? Mielestäni ns. normaalielämässä on lakeja ja rajoituksia aivan tarpeeksi. Pitääkö niitä tunkea myös bittiavaruuteen? No, lapsipornoa en minäkään halua edes Blogistanian takapihoille. Mutta muuten: antaa palaa, Frank!

  11. Itse en näe että Blogistanissa olisi liikkeellä mitään vakavaa yritystä rajoittaa vapauksia. Aina on olemassa kukkahattutätejä ja vastaavia jotka hermostuvat kun joku sanoo ruman sanan, mutta sanat ovat vain sanoja ja jokainen antaa niille oman merkityksensä. Paska on paskaa vaikka ulosteeksi kutsuttaisi.

    En myöskään näe että ammattikirjoittajia ja journalisteja kammoksuttaisiin. Mutta se että pyritään ratsastamaan suuren mediatalon maineella ja hankkimaan sitä kautta kannatusta ja lukijoita, sitä sietääkin kammoksua. Ihan vain sen vuoksi että siinä kuitenkin painaa takana työnantajan sana, vaikka monet muuta väittäisivät. En vain näe että olisi mahdollista että joku Hesarin blogeja kirjoitava kritisoisi blogissaan rankalla kädellä työnantajaansa.

    Toisaalta en myös usko että Apinalaatikon Jari myöskään kirjoittaisi rankkaa kritiikkiä omasta työnantajastaan, nämä ovat niitä ammattikirjoittajan omia sensuureja. Hieman samankaltainen on koko blogiskenen oma sisäinen sensuuri jota ohjaa lähinnä terve järki ja hyvä maku.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.