Puun takaa

Joudun tunnustamaan etten täysin ymmärrä tämänpäiväistä villitystä (joka lienee alkanut tästä henkilökohtaisesta tilityksestä) muuttaa blogilistalla blogin nimeä niin että se jotenkin helposti sekoittuisi erään nimeltämainitsemattoman sanomalehden blogeihin. Sen kyllä ymmärrän että mediatalojen mustasukkainen suhtautuminen maineeseensa aiheuttaa närää, mutta en sitä että kun joku tyyppi jostain päin isoa koneistoa sanoo jotain joka, virheellisesti tai ei, tulkitaan sensuurihakuisuudeksi, niin äkkiä on Iso Paha Susi pikku possujen oven takana, uhkumassa puhkumassa kumoon. Ei olla ihan varmoja onko oven takana Susi vai postimies, mutta varmuuden vuoksi kallistutaan Suden kannalle, mikä on tietty ihan vainoharhaista ja viisasta.

Sitten ollaan että ähhähhää, etpäs puhkukaan. Meidän ovi kestää! Ja kun ovi ei heti tule syliin, niin raotetaan sitä vähän, vedetään äkkiä takaisin kiinni, raotetaan taas, vedetään kiinni, ja odotetaan että milloin se joku oven toisella puolella tempaisee oven auki. Jos se nyt sattuu olemaan kypsynyt postimies joka antaa possutroikalle litsarin, niin voidaan sitten vaikka kutsua sitä Isoksi Pahaksi Postimieheksi.

Tulee mieleen kun lapsena tarpeeksi kauan kiusattiin – tai siis, oltiin vain ihan normaaleja esimurrosikäisiä itsejämme, mutta ikään kuin, kohteen välittömässä läheisyydessä, jatkuvasti – talonmiestä, niin kyllähän se lopulta hermostui. Vähänkö oli paska jätkä se talonmies siitä lähtien. Rupes meille. Varmuudeksi käytiin kusaisemassa hiekoitesäiliöön, jos ei oppi ollut vielä mennyt perille.

Tekisi mieli sanoa jotain sensuuristakin, mutta Jaakko sanoi sen jo aika tyhjentävästi. Tälläistä se kuulkaa on, täällä intterverpissä – on täällä pornoakin. Sitä voi sitten olla samalla tavalla katsomatta kuin niitten tuhmien lehtien kansia R-kioskin ylähyllyllä. Jos oikein pinnistää, voi kuvitella ettei niitä ole edes olemassa. Samalla tavalla voi parantaa maailmaa kuvittelemalla että nälänhätä ja luokkaviha ovat kadonneet. Lopuksi voi kuvitella itsensä pitkä drinkki kädessä loputtomalle hiekkarannalle, ikuiseen auringonlaskuun.

Ei ollut kuin ajan kysymys siitä milloin blogilistalle ilmestyy jotain joka ei jotakuta miellytä (ja onhan näitä ollut ennenkin, tosin silloin oltu harmistuneita vain blogien sisällöstä, ei sisällöstä ja nimestä). Jos joku blogi jonka sisältö ja nimi harmistuttavat, keikkuu listojen kärjessä, asian voi etupäässä hoitaa suomalla erilaisissa yhteyksissä merkitseviä katseita kanssaihmisille. Koska kuka tahansa heistä saattaa toimistohuoneensa pimeydessä – uskokaa tai älkää – lukea jotain Teistä perin arveluttavaa. Myös naapurisi saattaa tehdä kotinsa pimeydessä perin hämmentäviä juttuja. Merkitsevä katse aamutuimaan antaa myös naapureille ajattelemisen aihetta. Että tietävät olevansa tarkkailun alla.

Voi tietysti myös kertoa kanssaihmisille ääneen mitä näistä asioista ajattelee, mutta siitä voi äkisti saada vähän viirupään maineen. Yleensä ihmiset suhtautuvat vähän alentuvasti tyyppeihin jotka työpaikkojen kahvipöydissä tai aamumetroissa puhkeavat puhumaan siitä että porno on vähän likaista ja runkkaajilta irtoavat kädet. En ole kyllä itse kokeillut. Siis asiasta julistamista.

Laittomuudet ovat sitten asia erikseen, ja sitä valvomassa on kokonainen kedollinen sinisiä ja siviilipukuisia vuokkoja. Niitä ei juuri kiinnosta jos joku osoittaa Meidän mielestämme huonoa makua ja pitää julkista käsityölehteä, kunhan se ei tee mitään laitonta. Ei meitäkään pitäisi kiinnostaa – paitsi että jos moinen jollain listalla roikkuu, niin jotakuta selvästi kiinnostaa. Ehkä pitäisi katsella seuraavassa sosiaalisessa tapahtumassa merkitsevästi myös kanssakirjoittajia? Koska, jeskamandeera, joukossa luultavasti on itsesaastutuksen syntiin syyllistyneitä.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

4 Responses to Puun takaa

  1. markymark says:

    Kerrankin löytyi blogilistan kärjestä mielenkiintoista lukemista. Itse en myöskään ymmärrä tuota HS- meemi villitystä.

    Koko tämä blogilistan sensuuri-keskustelukin on naurettavaa. Hiton “pyhä” blogilista.

  2. Merten says:

    No, kiitos. On siellä minusta paljon muutakin kiinnostavaa luettavaa, mutta jokaiselle makunsa mukaan.

    Blogilistan pyhyys on vähän niin ja näin; kyllähän siihen jonkinasteista sitoutumista syntyy kun on pitkään käyttänyt ja se on ainakin allekirjoittaneella tärkein tapaa lukea suomalaisia blogeja. Varmaan on aika monelle muullekin; onhan se ihmismäistä jos päivittäiseen työkaluun sitten suhtautuu tärkeänä – mutta kyllä tuo sen ympärillä vellovan keskustelun määrä silti ihmetyttää. Se nyt kuitenkin on vain työkalu.

    Listat ovat sitten asia erikseen; tavallaan viattomia, mutta hyvässä ja huonossa ne nostavat luetuimpia blogeja esiin. Kyllä minä säännöllisen epäsäännöllisesti seuraan paljonko itsellä on lukijoita, mutta samalla tapaa ihmettelen uskonnollista suhtautumista kaikenlaisiin listauksiin. Työkaluja nekin, joita lukiessa on hyvä ymmärtää miten ne muodostuvat ja miksi samat naamat keikkuvat kärjessä. Mulla on jossain arkistojen kätköistä tässä jonkinlaisia pohdintoja, mutta en nyt kykene kaivamaan esiin.

  3. Shrike says:

    Minä en ymmärrä tuota Blogilistan vetoa aggregaattorina ollenkaan. Tai siis, sanotaan mielummin niin päin että se on minusta hirvittävän kömpelö sellainen, enkä tykkää ollenkaan sen käyttämisestä.
    Sen käyttäminen uusien blogien löytämiseen sitä vastoin on mitä hienointa parhautta. Tosin, kun oma blogrollini lähentelee 110:tä syötettä, ei uskalla kovinkaan paljoa selailla uusia.

    Bloglines.com on edelleen mielestäni toimivin, olen kokeillut myös muutamaa viittä asennettavaa ohjelmaa joista mieleen jäi oikeastaan vain AmphetaDesk (sillä kun pystyi lukemaan ne feedit myös muualla kun kotona) sekä vastaavia online virityksiä.
    Google Reader on täysin toivoton, enkä ole näihin muihin jaksanut kovinkaan tarkkaan tutustua (Feedster, FeedBurner, Technorati jne.) tahi muutamia tunteja enempää aikaa uhrata.

  4. Merten says:

    Tästähän on ennenkin väännetty peistä; minä en ole feedien ystävä, koska feedit poistavat blogeista persoonallisen vivahteen. Tämä on päälimmäisin syy siihen miksi käytän blogilistaa enkä bloglinesiä (jota kokeilin vuoden verran). Enkä kiellä etteikö kiehtoisi se yhteisöllisyys jota blogilistan ympärille syntyy, haluttiin sitä tai ei.

    Jos haluaisin lukea blogini feedien kautta, käyttäisin luultavasti bloglinesiä. Olen tätä taas viime aikoina harkinnutkin, kun on tullut taas ajankohtaiseksi lukea asioita Aavan Meren Tuolta Puolen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.