Varovaisin askelin kohti normaalia elämää

Ettei menisi liian syvälliseksi, jätän mietteet netin ja blogien (ne on vähän eri juttuja, kait, vielä) sosiaalisista verkostoista, sankaripalvonnasta, konformismista, luottosuhteista, yleensäkin koko hässäkästä jonkinlaisen konstr… Konsruk… Kossuk… Isona Transformers-nukkena paljon myöhemmäksi. Alkaa jo harmittamaan että meni avaamaan suunsa, koska nyt tätä pidetään (ainakin kävijämäärien valossa) tärkeämpänä juttuna kuin tupakkalakkoani.

Ja kuulkaas – minun tupakkalakkoni on maailman tärkein juttu. Ehkä isoin, kanssa. Sen onnistumisesta riippuu aika monta asiaa, vähäisimpinä maailmanrauha ja nälänhädän loppuminen, joten näkisin että kaiken tämän kohinan asemesta voisitte nyt keskittyä kanssani siihen, siis oleelliseen.

Tekee ihan perkeleesti mieli röökiä. Olen kynsinyt rystyseni verille. Yrittänyt pitää ajatukset toisaalla syömällä koko vuoden annoksen makeaa, juomalla kolmatta litraa sokerintoa limonaatia, katsomalla kahdeksan tuntia televisiosarjaa (joka oli ihan kiva), ajamalla autolla ja kuuntelemalla Kissiä.

Ei auta. Kyllä tekis vähän mieli röllykkää. Tänään on mennyt kokonainen levy naminami-purkkaa. Jos ei huomenna helpota, itken kuin lapsi jonka junalelu on pudonnut patterin taakse.

Vähän harmittaa, kun vasta äsken äkkäsin etten ollut laittanut kävijäseurantaa yksittäisiin juttuihin, ainoastan etusivuille. Ei päässyt valvomaan mistä kaikkialta tännekin tultiin kuikuilemaan. Tälläistä perusparanoidia tinahattua vähän pelottaa moinen.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

12 Responses to Varovaisin askelin kohti normaalia elämää

  1. Perso says:

    Tarkistus: kai se sun nami-namipurkka on siis niksapurkkaa? Hyvä. Ei sulla sit mitään hätää ole, susta vain tuntuu siltä :) Tarkoitan, fyysisestihän kaikki on ok. Kaikki se ikävä hässäkkä on nyt hermoston ja mielen puolella. Kun reseptorit ei jaksa ymmärtää, että nikotiini on vähissä juu ja tulee jotenkin outoa kautta kans. Ja mieli taas tietää vallan hyvin, mistä ja miten se nikotiini pitäis saada sisäänsä. Koittaa siinä sitten kertoo itelleen, että eihän tokikaan tee mieli jne.

    Älä välitä. Se on vain mieliteko ja menee taas ajastaan ohi. (Mä tiedän mistä puhun. Tällä kertaa lisättävä “valitettavasti”.)

  2. Merten says:

    Joo, se on neljän milligramman taivaspurkkaa, sitä halvempaa – mintunmakuista, tällä kertaa.

    Ja olet oikeassa, varsinaiset fyysiset oireet menivät ohi jo parissa päivässä. Nyt käydään sitä varsinaista taistelua, omaa alitajuntaa vastaan. Enemmänkin sisällissotaa.

  3. Kata says:

    Minä syön sitä samaista 4 mg minttupurkkaa levyn päivässä. Neljättä kuukautta. Pitäisi kuulemma nyt reippaasti alkaa syödä niitä 2 mg purkkia. Ajatuskin ahdistaa. Eihän se nikotiiniriippuvuus mihinkään ole hävinnyt. Juon vain aamulla kahvin paljon nopeammin kuin ennen, koska sitä purkkaa on hankala nauttia samanaikaisesti. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mutta en halua lannistaa sinua, monethan pystyvät lopettamaan. Olen vain pessimistinen optimisti. Hyvää päivänjatkoa. Luen jatkossakin.

  4. Piippa says:

    Hei, tottakai tupakkalakko on maailman tärkein asia! Olisin valmis tekemään mitä tahansa, että miehenikin sen ymmärtäisi, mutta valitettavasti olen jo kauan sitten tajunnut että halun siihen täytyy lähteä itsestä. Eli minun päälläni hyppiminenkään ei taida valitettavasti tilannetta auttaa, jos mies ei jymmärrä, vai kuin?

    Mutta siis, olen iloinen että taas löysin yhden todisteen siitä, että tupakkalakkokin on mahdollinen toteuttaa niin halutessaan. Näin voin yhä elää toivossa, että ehkä jo huomenna…

  5. Merten says:

    Minulla tämä purkan nassutus tuntuu olevan kausiluontoista. Parin ensimmäisen päivän jälkeen ei mennyt kuin kaksi-kolme purkkaa päivässä, eilen sitten lävähti levyllinen. Se on varmaan, että kehot reagoivat eri tavalla nikotiininpuutteeseen – samalla tavalla kuin mieletkin. Pidän parempana sitä että syö sitten purkkaa pidempään kuin että käy niin kuin minulle viimeeksi – neljä kuukautta kivasti kuivilla ilman purkkaa, sitten tuli Tarve puun takaa ja taas mentiin.

    Minulla vaikeudet tulevat diettilimun ja purkan samanaikaisesta käytöstä. Yhteinen maku on tietyllä tapaa kokemus.

    Tupakoinnin, ihan kuin muidenkin addiktiota aiheuttavien päihteiden, lopettaminen lähtee itsestä. Jos ei koe tarvetta tai ole syytä, ei lopeta. En oikein jaksa uskoa pakkokeinoihin tai -hoitoihin.

  6. teppo says:

    Moi,

    Itse olen nyt ollut polttamatta 6kk. Onnistui aika hyvin kaikinpuolin. Strategiana oli jauhaa 2vk purkkaa niin helvetisti ettei muuta tehnytkään mieli. Sen jälkeen 1,5vk laastari kädessä (aloin pelkäämään että addiktoidun niihin purkkiin kun ne eivät enää edes maistuneet pahalta) ja tämän jälkeen sitten koittaa selvitä kokonaan ilman. Mennyt siitä lähtien aivan mainiosti, tupakkaa tekee toki mieli tilanteissa missä on tottunut polttamaan mutta se on vain hetkellistä ja siihen oppii suhtautumaan oikein.

    Ei muutakuin voimia koitokseen!

  7. teppo says:

    Niin ja pakko vielä pistää se tärkein pointti mikä erotti tämän lopettamisen muista lopettamisyrityksistä. Kuulin jostain neuvon että kannattaa lopettaa lopettaminen ja päättää se päivä kun tupakka on lopetettu! se toimi ainakin kohdallani.

  8. Pingback: marginaali » Vielä kerran tapaus Lehtovaara

  9. Merten says:

    No, kohta on kymmenen päivää täynnä ja vaikka ei vahvasti mene, niin menee kuitenkin.

  10. Perso says:

    Teppo / 7:
    Mulla taas auttoi se, että en ensimmäisen vuoden aikana maininnut “olen lopettanut” vaan sanoin aina vain etten _nyt_ polta. Koska kyseessä on sisällissota (kiitos, Merten :) katsoin viisaammaksi olla ärsyttämättä itseäni uhmaan järkeäni kohtaan :-D

    Vuoden kuluttua sitten uskalsin jo sanoa “kun lopetin vuosi sitten”…

    Ikinä ei lakkaa se, etteikö välillä tekis mieli. Mutta sen kestää, ainahan se kuitenkin menee ohi.

  11. sanna says:

    Tsemppiä. Mä oon nyt ollut reilun 3 vuotta polttamatta. Eikä enää “haise” rööki hyvälle kun joku polttaa lähellä.

  12. Perso says:

    Sanna, toi oli kiva kuulla :) Mulla on yli kaksi vuotta nyt, ja EDELLEEN imppaan ihanaa tuoksua muiden polttaessa :-/ On siis toivoa…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.