Maailma ja me

Laitetaas ihan tekstiksi, kun olisi ollut vähän pitkänlainen kommentti. Vastauksena edellisen tekstin ensimmäiseen kommenttiin.

No ei – olennaista tässä ei ole edes se onko oikeutta tehdä reklamaatio ja laittaa se nettiin (on toki), eikä se että kannattaako sellaisten takia lähettää uhkauskirjeitä (ei kannata) ja että onko se tyhmää ja mautonta (on ja on).

Olennaista on tajuta minkälainen valta ja voima netissä olevalla tiedonvälityksellä on, ja ymmärtää, millainen vastuu sen vallan ja voimankäytön mukana tulee. Olennaista on ymmärtää, että lähes yhtä helppoa kuin tehdä reklamaatiosta julkinen – hyvin julkinen, kuten tässä tapauksessa, vaikkakin jälkikäteen – on tehdä ns. Ikävä Temppu ja kakkakepponen.

Jos moisen tekisi joku hetkellisen mielenhäiriön valtaan joutunut kohtalaisen luettu ja luotettu veikkonen, juttu leviäisi kulovalkean tavoin ja aiheuttaisi kiitettävää vahinkoa. Kakkakepponen selvittäisiin, varmaan kohtuu nopeastikin ja lakipykälien mukaan homma hoituisi ajan myötä kuntoon, mutta tuho – sanotaan nyt vaikka kuvitteellisessa ravintolanmuksimiskampanjassa – olisi jo tapahtunut. Mielikuvat syntyvät ja pysyvät, niitä ei ole helppoa mennä jälkeen päin korjaamaan.

Tämä on olennaista. Vastuu on olennaista. Osallistuminen joukkohurmioon, vaikkakin sitten hyvästä – vielä tätä kirjoittaessa vähän hatarasti perustellusta, kun varsinaista uhkailukirjettä en ole nähnyt – syystä, ei ole olennaista. Tai on sekin olennaista, joskin harkinnan kannalta.

Eikä reklamaatio kuulosta yhtään nokkavalta, se on ihan normaali toimenpide. Uhkauskirjeet kuulostavat naurettavalta. Mutta nämä eivät ole mitään uusia asioita, tälläisistä on väännetty maailman sivu. Se mikä on uutta, ja vähän pelottavaakin, on se miten paljon lähdekritiikistä kirjoitetaan ja miten vähän sitä lopulta toteutetaan. Vähän malttia, pojat. Kyllä se Google sieltä tulee, lopulta, yhtä varmasti kuin syöpä.

Hetkeä myöhemmin:

No niin, nyt on jotain kouriintuntuvaa tarjolla, senkun linkitätte sielunne halusta. Oliko vaikea odottaa kahta vuorokautta?

Minusta oli. Se on vähän tämä bloggaamisen perusajatus, että kun kirjoittajia on paljon, uudet jutut tulevat ja menevät nopeasti. Se ei ehkä ole päälimmäinen ajatus, olla ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa, mutta kyllä se sieltä löytyy kun vähän tökkii. Sillä tavalla tämä taitaa olla vähän kuin journalismia.

Minä en oikein pidä siitä.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

23 Responses to Maailma ja me

  1. Janne says:

    Saas nähdä, riittääkö bloggaajilla muna tunnustaa erehdyksensä, kun ekan kerran tulee suuri moka.

    Toisaalta, kerran korvaan kuiskattua huhua ei saa tekemättömäksi, mutta bloggaaja voi sentään muuttaa tekstiään ja korjata erehdyksensä (etenkin ne Googlessa ykköshittinä olevat). Tietenkin olisi parempi, jos sitä erehdystä ei tekisi, mutta ainakin jotain lohtua on.

    Ja kai tämä on vähän sama asia kuin missä tahansa valistuksessa: ensin siitä paasataan pirukseen ja sitten kun on tultu tehtyä muutama moka, sitä aletaan oikeasti noudattaa. Mutta jos kukaan ei olisi puhunut asiasta, niin eipä siitä olisi kukaan kuullutkaan. Eiköhän se ole ihan normaali tapa edetä tässä maailmassa. Elämme kai vain jonkinasteista murrosvaihetta, mikä tekee vaikeaksi nähdä sen, mikä on oikeasti merkityksellistä ja mikä ei.

  2. Merten says:

    Piirränkö rastin seinään, kun ollaan kerrankin tässä melkein kirjaimelleen samaa mieltä?

    En minä oikeastaan sitä epäile, etteikö olisi ns. palleja tunnustaa erehdystään. Enemmän minua häiritsee se, että sitä tunnustettuakaan erehdystä ei saa tekemättömäksi – korjailtua saa ja paikattua saa, muttei kokonaan. Nämä blogit ovat sillä tavalla omituisia sosiaalisia juttuja (tekisi mieli sanoa, konstruktioita, mutta en minä niistä tiedä), että mielikuvat ja asiat välittyvät nopeasti ja vahvasti.

    Erityisen vähän pidän siitä miten nopeasti reagoiva ja anteeksiantamaton väline netti on. Jos kirjoitat sen, se on totta, eikä myöhemmin tapahtuva oikaisu muuta enää juuri mitään.

    En pidä tästä vastuun määrästä.

  3. Schizo-Janne says:

    Voidaan kyllä tässäkin tapauksessa kysyä, että olisiko asia saanut sen saamaa julkisuutta ilman muutaman bloggaajan (erityisesti Boing Boing) omistautumista asialle. Itse kirjoitin jutusta blogissani, koska asianomainen bloggaaja esiintyi omalla nimellään. Tietenkin joku olisi voinut keksiä kuvitteellisen nettipersoonan, jotta ravintola saisi (syystä tai toisesta) arvelluttavaa mainetta. Mutta katsoin asian olevan mainitsemisen arvoinen juttu.

    Ja vaikka kyseessä olisi voinut olla hätäinen reaktio ilman suurempaa harkintaa, niin mielestäni se myös osoittaa sen, että Suomessa on vielä ihmisiä joille sananvapaus on tärkeä arvo maailmassa. Enemmän olen huolissani siitä, että sananvapauden rajoittamisesta ei osata olla aina edes kovinkaan huolissaan. Se, jos jokin, on mielestäni huolestuttavaa.

  4. Merten says:

    Ei varmasti olisi – tosin, ei liene tarvetta epäillä, etteikö lain kirjain olisi täyttynyt tai jäänyt täyttymättä joka tapauksessa.

    Minä en kyllä tässä lähtisi kauheasti ylistämään sananvapautta alkuperäistä kirjoittajaa pidemmälle. Sananvapaus on sitä että uskaltaa sanoa – se, että muut beesaavat ja levittävät jo sanottua juttua, ei ole ihan sama asia. Jos se alkuperäinen teksti olisi vaadittu poistettavaksi – sanotaan nyt, ihan hypoteettisena esimerkkinä – poliisin toimesta, niin sitten juttu olisi toinen. Lakitoimiston vaatimus ei ole vielä ihan sama asia kuin sananvapauden rajoittaminen – se on korkeintaan uhkavaatimus. Huolestuttavaa, kyllä, mutta ei yksittäistapauksena – tai edes ennakkotapauksena – kuitenkaan kauhean.

  5. Schizo-Janne says:

    Oma huolenaiheeni liittyy tähän asianajotoimistojen potentiaaliseen valtaan sananvapauden suhteen. Oletetaan, että asia menisi oikeuteen ja syytetty häviäisi oikeudessa. Miten me enää sitten uskaltaisimme sanoa oikeastaan yhtään mitään kenenkään yksityisyrittäjän yritystoimesta? Olisi se aika ankeaa, jos lehtien ravintola-arvostelut typistyisivät pelkiksi ruoka- ja juomalistojen luetteloiksi.

  6. Merten says:

    Emme yhtään mitään; jos oikeuslaitos taipuisi moiseen ratkaisuun, meillä olisi Hyvin Isoja Ongelmia.

    Mutta kun esimerkiksi EFFI:n – järjestö, jonka toki mainitsen tässä yhteydessä täysin sattumalta – kanta on se, että Suomessa on hyvä laki ja oikeuslaitos, jotka ovat varsin kykeneviä ratkaisemaan asioita esimerkiksi ilman levy-yhtiöiden vaatimia valvontatoimenpiteitä, niin miksi ihmeessä meidän pitäisi olla vielä huolissamme? (1

    Kyllä minulta löytyy sen verran luottoa oikeuslaitokseen – ja monessa muussakin asiassa – että en näe mitään suurta syytä olla huolissaan. Ei mikään estä asianajotoimistoa keksimästä asiakkaalleen kannetta ties mistä lie. Ei siinä ole mitään uutta, tai kummallista. En ymmärrä mistä tässä vauhkoonnutaan.

    Olisin tässä yhteydessä paljon enemmän huolissani (oikeastaan mitenkään alkuperäiseen tapaukseen liittymättä) sananvapauden väärinkäytöstä ja – anteeksi nyt etukäteen huono sananvalintani – tietynlaisen nykyaikaisen noitavainon mahdollisuudesta.

    Toinen asia mistä olen huolissani on lehtien into hypätä netistä löytyvien juttujen kelkkaan ja reagoida näin nopeasti. Sitä, että toimittajien lähdekritiikkiseula alkaa vuotaa vähän turhan taajaan – minä nimittäin uskon että perinteisellä journalismilla ja tällä “kansalaisjournalismilla” on huomattavia eroja joista suuri osa liittyy toimittajien ammattitaitoon. Huolettaa, että se ero katoaa, mutta ei meidän hyväksemme, vaan toimittajien häviöksi.

    Ja sitten ollaan iloisesti mullin mallin.

    1) Ja olen taipuvainen uskomaan, että tässä tapauksessa kanta pysyy ihan samana, jos ihan vain lain kannalta katsotaan.

  7. Schizo-Janne says:

    Toivottavasti luit sen minun kontribuutioni “kansalaisjournalismin” olemuksen pohtimiseen. Ehkä mitoitin sanani hieman kärkevästi (se minulle suotakoot). Mutta jos asianajotoimistot alkavat saamaan enemmän toimeksiantoja (ja selvät toimeksiannothan heille kelpaavat, kun siitä saa rahaa), niin noitavainon kohteena voivatkin olla bloggaajat.

    Vaikka mitään oikeustoimia ei koskaan aloitettaisi, niin näistä uhkailuista koituu sen verran päänvaivaa, että osa ihmisistä saadaan niiden toimesta hiljennettyä. Vähän niin kuin käveleminen kadulla pitäisi olla jokaisen oikeus, mutta meistä jokainen tietää ne paikat joissa ei tule kävellä yksin yömyöhään. “Juridismilla terrorisointi” voi olla jopa juridiikkaakin tehokkaampi tainnutusmenetelmä (ja tässä taas käytin ylilyöviä sanoja, mutta se kai tuli ilmiselväksi).

  8. Merten says:

    Nyt luin. Minusta siinä on huomionarvoista se, että toisin kuin kirjoitat (se, että tulkitsenko väärin, on sitten toinen juttu), sinä tai muutkaan asiaa sivusta kommentoivat (linkittävät, jne) ette suinkaan ilmaise mielipidettänne, ainoastaan välitätte jonkun toisen mielipidettä eteenpäin. Tai, vielä oikeammin, otatte jonkun toisen mielipiteen, teette siitä omanne, ja välitätte eteenpäin. Poislukien ne, joilla on omakohtaista kokemusta ao. ravintolasta.

    Alkuperäisellä kirjoittajalla on ilman muuta oikeus kertoa mielipiteensä, ja sen oikeuden kieltäminen saisi otsan kohtaamaan tiiliseinän.

    En sano, että tämä on Väärin tai yksinomaan huono asia, enkä että Tyhmät, ryhdytte kaiuttimiksi. Näin netti, ja blogit, ovat toimineet ja toimivat. Sanon vain – tai pikemminkin peräänkuulutan – pientä lähdekritiikkiä, malttia ja jonkinlaista maalaisjärjen käyttöä ennen kuin Iso Pyörä potkaistaan innolla käyntiin eikä kauheasti funtsita, jääkö ketään alle. Sananvapauden, lehdistönvapauden ja ties minkä -vapauden liittäminen yksittäistapaukseen menee vähän siihen samaan lokeroon Pojan Joka Huusi Susista -kanssa. Että jos nyt ollaan, ensimmäisellä kerralla, menossa barrikadeille, niin saa olla aika helvetin isot barrikadit sitten jos tulee oikea rähinä sananvapauden puolesta.

    Henkilökohtaisesti toivon, että ao. toimiston ja ravintolan mahdollisesti nostama oikeusjuttu revitään oikeuden toimesta niin pieneksi ja rumaksi silpuksi, ettei siitä jää jäljelle edes lakon ajaksi paperinkorviketta vessaan. Ettei tulee lisää moisia juttuja. Se tässä on hyvää, että kun nyt kerran kunnolla on riepoteltu, niin toivottavasti uhkailevalla taholla olisi kanttia ottaa poskelleen oikein kunnolla – jäisivät ainoaksi uhkailevaksi tahoksi. Näkeehän sen nyt – anteeksi vain asianomaisille – pers-silmälläänkin, että muutamalta nyppiintyneeltä ihmiseltä ja niiden edustajilta ovat päässeet marmorikuulat hukkumaan aika perusteellisesti.

  9. Herkko says:

    Tämä on mielestäni parasta keskustelua, jota asiasta blogeissa käydään. Lähdekritiikki on tärkeää ja toimitin muutamille lehdille sittemmin julkaisemani uhkailukirjeen jo aikaisemmin heidän tehdessä taustaselvitystä. Hesari kaatoi lisää löylyä tänään Molanderin haastattelulla. Oli vaikea uskoa niitä tosiksi.

  10. Schizo-Janne says:

    Se Molanderin haastattelu antoi aika nuivan kuvan toisesta osapuolesta. Haluaisin kylläkin tietää mitä hän tarkoitti “taustalla olevilla asioilla”.

  11. Janne says:

    “Sanon vain – tai pikemminkin peräänkuulutan – pientä lähdekritiikkiä, malttia ja jonkinlaista maalaisjärjen käyttöä”

    Juuri tälläisiä asioita peräänkuulutin itse silloin kun kyselin sulta, mitä se sun geneerinen “hyvä jätkyys” mahtaa tarkoittaa, kun keskustelu pyöri bloggaajien eettisisissä ohjeissa. :-)

    Bloggaajathan ovat ihan alusta lähtien naureskelleet vastaaville tapauksille jenkeissä – ja “hassut linkit” kiertävät suhteellisen kritiikittä blogista toiseen. Internet latistaa jossain määrin asioiden suhteellisuutta, sillä linkit ovat samanlaisia. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että tässä on myös kyse siitä, että tämä on ensimmäinen tapaus joka osuu ns. omaan pesään.

    Minun oli helppo kirjoittaa ja kommentoida asiasta, koska Lehtovaara oli jo valmiiksi boikottilistallani aiemmin tapahtuneen johdosta. Ehkä tässä on jossain määrin kyse (eikä ainoastaan minun kohdallani) myös lievästä vahingonilosta – ainakin joissain kirjoituksissa on ollut nähtävissä jälkiä suorastaan innosta: “Jes, saatiinpa meillekin tämmöinen älytön tapaus – Ilkeän Ravintolan Paha Asianajaja hyökkää Hyvän Bloggaajan kimppuun.”

    Tämmöisessä tapauksessahan hyvä ja paha ovat varsin selkeitä. Ehkä sitä ihmiset ovat tätä kaivanneetkin: ei mitään epäselviä moraalisia dilemmoja, joista ei saa edes selvää koulutettu filosofi, vaan kunnon hyvä-vastaan-paha -tappelu, jossa ei ole ristiriitoja ja jossa pääsee lyömään sivusta aina välillä kun isot pojat tappelee.

    Minulla on kuitenkin sen verran luottamusta bloggaajiin, että en jaksa uskoa, että kovin suuria ja ilkeitä lynkkausjoukkoja meistä saisi aikaiseksi. Kun luetuimmat bloggaajat pitäisi kaikki saada olemaan samaa mieltä, ja jos juttu on kovin epäselvä, niin eiköhän se ole nousematta kovin isoon tietoisuuteen ja homma kutistuu blogien väliseksi sanailuksi. Kun kaikesta hypestä huolimatta eivät nämä blogit oikeasti mitään kovin suurta valtaa käytä. Ne voivat osoittaa voimansa *tietyissä* tapauksissa, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, että hallituksen pitäisi alkaa uhrata kanoja blogosfäärin alttarille saadakseen hyväksynnän vaikkapa uudelle moottoritielle. Kyse on vaikuttamisesta, ei vallankäytöstä.

  12. Jukkala says:

    Kaiken kaikkiaan voidaan kysyä tässä yhteydessä myös sitä, mikä on reklamoijan motiivi reklamaationsa julkaisemiselle. Onko kyseessä huomiotaloudelle tyypillinen julkisuuden tavoittelu, tavallisesta suomalaisesta jaloillaan äänestämisen tavasta jalostunut kosto vai kenties aito huoli kanssaihmisten ravintolaelämysten laadusta. Kosto lienee lähinnä totuutta.

    Ravintoloitsija on reagoinut yrittämällä kostaa ymmärtämättä sen olevan mahdotonta. Puhelinsoitto reklamoijalle, kutsu ilmaiselle aterialle, jossa palvelu ja ruoka viimeisen päälle ja tietenkin anteeksipyyntö. Koko juttu olisi kääntynyt positiiviseksi. Toisaalta niin voi käydä nytkin, sillä suurin osa lehtiä lukevista ei puolen vuoden kuluttua enää muista, miksi ko. ravintolan nimi on tuttu. Mutta kun se on tuttu, niin se on varmaan hyvä.

    Mitä taas tulee sananvapauden vaalimiseen, niin minusta jonkinlainen herätys blogisteille olisi varsin paikallaan. Olen joutunut joskus lukemaan niin ala-arvoista ja loukkaavaa tekstiä sekä itselleni että blogistille ventovieraista ihmisistä, että kasvoille on noussut tervettä kirkkaampi puna. Toimittajille itsekritiikki on pakollista, mutta monilta nettikynäilijöiltä se puuttuu kokonaan. Tässä tapauksessa oikeustoimilla uhkaaminen on kuitenkin täysin naurettava teko.

  13. Merten says:

    On jotenkin hälyyttävää, etten osaa enää olla eri mieltä minkään näiden kommenttien kanssa. Silloin pitäisi varmaan olla hiljaa.

    Lukaisin kanssa Hesarin pienen haastattelun pikkutunneilla. Muutama homma särähti korvaan/tökkäisi silmään:

    1) Jos joku ei tiedä mikä blogi on, niin ei tiedä. Se on varmaan ihan luonnollista.

    2) Kritiikin arvottaminen pelkästään ammattijournalistien (joka on vähintäänkin liukuva termi, kuten kaikki Kevätpörriäiseen kirjoittaneet tietävät) on epäilyttävää. Missä on se koulu jossa opiskellaan arvostelemaan ruokaa, ravintolan tunnelmaa ja henkilökunnan palvelualttiutta?

    3) Mikä pitäisi rahastaa? En, suoraan sanoen, oikein kykene käsittämään mitä ravintoloitsijan päässä liikkuu. Näin kauniisti sanottuna. Jos pitäisi ja saisi rahastaa, niin autoliikkeet eläisivät loput päivänsä lihoissa pelkästään parin keskustelupalstan voimalla.

    Herkko (ihan tuttavankaupat tässä tehdään, ohimennen) osaa varmaan itse halutessaan käsitellä motivaatiota julkisen reklamoinnin takana, minen siihen pysty sanomaan juuta enkä jaata. Eikä se oikeastaan ole edes kauhean tärkeää – tärkeämpää lienee se, että etenkin tälläissä tapauksessa asiakkaalla on keinot toimia, ravintolalla ei. Niin kauan kun asiakas pysyy lain suomissa rajoissa.

    Ja sitten lopuksi kankku-Jannelle; en minäkään usko lynkkausmielialaan, ilkeyteen tai sellaiseen. Enemmän minua huolettavat hyvässä tahdossa käyneet lipsahdukset ja esimerkiksi henkilöön – tässä tapauksessa ravintoloitsijaan – käyvät kommentit. Koska vaikka tarinalla olisi miten onnellinen loppu, ne jäljet eivät hakukoneista, arkistoista ja ties mistä ihan heti häviä. Firma voi muuttaa nimeään, mutta yksittäisen henkilön kohdalla netin muisti on pitkä.

    Ja noin muuten, minulla tämä julkinen kirjoittelu on samanlaisessa murrosvaiheessa kuin muillakin. Sammakot kuplivat tuossa ihan huulien takana. Joskus tulevat ulos, joskus katoavat vähin äänin pensaikkoon.

  14. Janne says:

    Toisaalta taasen, bloggaajien vimma ja halu sanoa mitä huvittaa on yksi se syy, miksi blogit ovat niin kiinnostavia. Jokaisella bloggaajalla on varmasti itsekritiikki, mutta se, mihin sen rajan vetää, on sitten takuulla erilainen.

    Tietopaketti bloggaajille (ei siis mikään moraalinen koodi, vaan ihan fiksu howto-tyylinen juttu, jossa käsitellään lakitekniset ja muut asiat) olisi kyllä kova juttu, mutta ilmaisunvapaus on sen verran tärkeä asia, ettei sitä kannata millään moraalisilla ohjeistoilla alkaa rajoittamaan.

    Ehkä tässä tulee juuri esille se blogosfäärin kollektiivinen olemus, josta on väitelty ees ja taas: vaikka bloggaajat eivät ole yhteisö, silti he saattavat itseorganisoitua yhtäkkiä “nettivoimaksi”. Mutta pitäisikö vastuuta perätä yksittäisiltä bloggaajilta (joille paras ohje on “olla hyvä jätkä”) vai tältä mystiseltä, kollektiiviselta blogosfääriltä? Onko yksittäinen bloggaaja vastuussa kokonaisesta internet-ilmiöstä, jos hän menee ja kirjoittaa saaneensa huonoa palvelua ravintolassa, tai näkee mielenkiintoisen kirjoituksen ja linkittää siihen?

  15. Merten says:

    Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä tietopaketista – nimenomaan neutraalista, kansantajuisesta tiedosta siitä mitä saa tehdä ja mitä ei, tai mistä vähintäänkin joutuu vastuuseen.

    Vastuuta perätään – ja tulisikin perätä – aina yksittäiseltä kirjoittajalta, oli kyseessä sitten alkuperäinen kirjoittaja, linkittäjä tai kommentoija. Keltä muulta sitä voisi perätä? Huojuvan aasinsillan rakentaakseni, pitäisikö sitä perätä bloggauspalveluntarjoajilta, vähän samalla tapaa kuin ääniteteollisuus perää vastuuta operaattoreilta? Tämähän on se ikuinen kysymys. Minun vahva näkemykseni on, että yksilö tekee itse päätökset ja kantaa vastuun.

    Mutta jos joku kysyy minulta missä maalaisjärkeä opetetaan, en osaa vastata. Maalla?

  16. Janne says:

    Niinpä. Internet voi ottaa jotain, mitä kirjoitit puolihuolimattomasti, ja vääntää sen joksikin muuksi. Se on raskasta se, eikä ehkä sillä 14-vuotiaalla nettipäiväkirjan vääntäjällä ihan selvillä.

    Toinen asia, mikä minua hämää, on tämän jutun sekoittaminen journalismiin (tai kansalaisjournalismiin). Siinä on kyllä jutunjuurta kerrakseen, mutta minun on vaikea nähdä tätä minkäänlaisena kansalaisjournalismin riemuvoittona. Todisteena blogien nopeudesta tiedonvälityksessä kyllä, ja varmasti hyödyllistä oppia niille, jotka miettivät blogien käyttöä journalismin välineenä, mutta ei tämä nyt oikein kovin kansalaisjournalistista ole.

    Jos joku olisi tehnyt toimittajat ja soittanut Lehtovaaraan tai tuolle asianajajalle ja kysellyt tyhmiä, ja kirjoittanut asiasta omassa blogissaan, niin sitten ehkä olisi saatu jonkinasteinen kollektiivijournalismin siemen aikaiseksi.

    Mutta ei tänään. Ehkä huomenna?

  17. Merten says:

    Tämä minuakin vähän “kansalaisjournalismissa”, yleensäkin, riepoo. Kauheasti siitä puhutaan, mutta kukaan ei oikein tee mitään, tai edes tiedä mitä se sitten olisi.

    Miten, jos nyt vaikka olisit hypoteettinen ravintoloitsija, vastaisit jos joku jannu “juttublogista, päivää” soittaisi ja kyselisi? Verrattuna siihen jos joku toimittaja päivälehdestä soittaisi?

    Hirveästi on kansalaisjournalistilla opittavaa, jopa ennen kuin tulee se vaihe että joku ottaisi vakavasti. Se toimittajakortti ja lehti – tai muu media – selän takana on vielä hetken ihan toimiva ja hyvä bufferi Jutun ja Lukijoiden välissä. Bloggeriin tunnuksen onnistuneesti tehnyt ei ihan heti käy toimittajasta. Paitsi jos on jo toimittaja.

    Sitten on tietysti vino pino juttuja, alkaen ravintola-arvosteluista sun muista, joita Jorma Jokapäiväinen voi tehdä ja hyvin.

    Vaan nyt mennään jo aika pitkälle alkuperäisestä aiheesta.

  18. JH says:

    “Kyllä minulta löytyy sen verran luottoa oikeuslaitokseen – ja monessa muussakin asiassa – että en näe mitään suurta syytä olla huolissaan. Ei mikään estä asianajotoimistoa keksimästä asiakkaalleen kannetta ties mistä lie. Ei siinä ole mitään uutta, tai kummallista. En ymmärrä mistä tässä vauhkoonnutaan.”

    Oletko koskaan ollut osallisena oikeusjutussa? Niiden kahden perusteella joissa itse olin, kyllä se usko siitä karisee.

  19. Pingback: marginaali » Vielä kerran tapaus Lehtovaara

  20. Merten says:

    En ole ollut. En myöskään liioin poliisin pidättämänä. Silti minulla on sellainen tietty perusluottamus molempia instituutioita kohtaan – sillä varauksella, että aina voi tulla virheitä. Jos ei olisi, kököttäisin jossain mökissä keskellä metsää, vilkuilisin matkailijoita epäluuloisesti, halaisin haulikkoani ja söisin vain itse kasvatettua ruokaa.

    Sitten jos se luottamus joskus menee, tervetuloa vaan kylään. Omat foliohatut mukaan.

  21. Sami says:

    Tuossa menneenä talvena tms. liikkui kaikenlaisilla autofoorumeilla vähän vastaavanlainen kirjoitus. Silloin joku satunnainen sälli koki saaneensa ala-arvoista palvelua autokaupalta, kirjoitti siitä pitkän vuodatuksen ja kehotti kaikkia levittämään tietoa eteenpäin.

    Ja sitähän levitettiin. Itse seurasin tilannetta hetken aikaa, ja muistaakseni kyseinen kirjoitus ilmaantui vuorokauden-parin sisällä noin sadalle autoaiheiselle foorumille.

    Tuo oli oikeastaan ensimmäinen tapaus, jossa konkreettisesti havahduin siihen, kuinka paljon pahaa verta netissä saa synnytettyä. Keskustelua syntyi tuhansien viestien verran, kirjoituksen todenperäisyyttä pohdittiin ehkä viidessä viestissä. Ihmisten taipumus “ajaa hyvää asiaa” on tosiaan hämmästyttävä.

  22. tulipahanvaanmieleen says:

    Tuhansien jokseenkin kopioitujen viestien leviäminen kulovalkean tavoin erinäisillä (pääasiassa kirjastonhoitajien) keskustelupalstoilla oli syksyllä 2001 syynä siihen, että Michael Mooren kirja Stupid White Men ei joutunut sensuurin suihin.

    Riipumatta siitä mitä mieltä on Mooren teksteistä oli tämä mielestäni mitä mainioin esimerkki intternetin positiivisesta voimasta. Vastaavia tapauksia on tietysti paljon.

  23. Markus says:

    Internet: jokamieskarpojen valtakunta.

    Kun olisi vielä asiaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.