Kassi kauniita silmiä

Yksi aamu lomaan. Villi ja jotenkin alkukantainen innostus täyttää mielen, etenkin kun on saanut suurimmat hommat siivottua pois työpöydältään. Samalla siivosin toista kiloa A4-saastetta. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmiset jotka osaavat pitää työpöytänsä siisteinä, laittavat paperit kansioihin ja klemmarit kauniiseen järjestykseen, ovat jotenkin omituisia. Ehkä saaneet lapsina liikaa läksytystä vanhemmiltaan.

Toinen asia, joka on pistänyt silmää, ovat itsekseen naureskelijat. Mahdollisesti harmittomampia kuin edelliset (ovat harvoin sytyttäneet maailmanpaloja, mitä pedanttien siisteysihmisten tiedetään tehneen), tavallaan aika viihdyttäviä tyyppejä. Joko valmiita lataamolle, tai sitten ne tietävät jotain mitä me muut emme. Minua aina häiritsee kun ei tiedä mille muut nauraa, koska on mahdollista, että nauravat minulle, tai vähintääkin, myös minulle.

Jos näette minut ensi viikolla, aamukahvilla terassilla naureskelemassa itsekseni, voitte olla varmoja siitä että tiedän jotain mitä te ette.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kassi kauniita silmiä

  1. Minä olen viimeisen viikon aikana käynyt terasseilla ja baareissa naureskelemassa itselleni. Kannattaa tehdä niin. Suosittelen!

  2. Merten says:

    Jos siitä saa kirsikan kakkunsa päälle, niin minun puolestani. Ei me naureta sulle, vaan sun kanssas.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.