Yksi totuus

Toisaalla on ansiokkaasti laitettu ylös kansalaisjournalistin ja bloggaajan eettisiä ohjeita. Minusta ne näyttävät ihan hyviltä. Tästä innostuneena, ja vailla huumorin häivääkään, haluan todeta seuraavaa: minä en ole kansalaisjournalisti. Eettiset ohjeeni ovat tässä:

1. Minä kirjoitan lain puitteissa.
2. Pyrin olemaan Hyvä Jätkä (paitsi kun pitää olla Paha Jätkä)
3. Joka lukee, lukee omalla vastuullaan.

Ei minulla ole minkäänlaista halua tai tarvetta olla rehellinen tai perustella sanomisiani. Yleensä pyrin mainitsemaan lähteet, joskus en vain viitsi. En koe tästä huonoa omatuntoa. Kaikki mitä kirjoitan, tulee Minä-filtterin lävitse, ja jos te näytätte minulle ihmisen joka on rehellinen itselleen, minä näytän teille ihmiskunnan ja kutsun sitä säännöksi.

Ei siitä sen kummempaa, tunsin vain kummaa tarvetta päästä sanomaan tämän ääneen.

Toisaalla, vedin pelin sen kummempia suunnittelematta, ihan vain – no – lonkalta. Ja sehän meni ihan kivasti; vähän hitaasti, pikkuisen hapuillen, mutta meni kuitenkin. Kyllä se siitä.

Neljä päivää lomaa. Kun päivien laskemiseen riittävät yhden käden sormet, aletaan laskemaan tunteja.

This entry was posted in Ihmelapsen viimeiset hetket. Bookmark the permalink.

9 Responses to Yksi totuus

  1. tpjs says:

    Samoilla linjoilla näistä eettisistä ohjeista, vaikka en bloggaaja olekaan. Elämä menisi hirveän tylsäksi, jos aina pyrkisi kirjoittamaan täysin rehellisesti ja objektiivisesti. Aika suuri osa suosituista blogeista on kai suosittuja juuri siksi, että niissä ei olla korrekteja vaan asioita kärjistetään ja vääristellään ihan tietoisesti. Poliittisesti korrektin on vaikea olla hauska tai edes viihdyttävä.

    Ja jos vielä joka kirjoituksen perään pitäisi rustata kattava lähdeluettelo, menisi homma jo vähän turhan akateemiseksi. Näin harrastelijatasolla luulisi riittävän, kun mainitsee että “luinpa tossa yks päivä lehdestä”…

  2. Merten says:

    Suunnilleen näin. Jos puhutaan kansalaisjournalismista ja tietojen välittämisestä, niin ymmärrän – ja tavallaan allekirjoitankin – nuo mainitut ohjeet. Tiedonvälityksessä ja journalismissa on tiettyjä eettisiä pelisääntöjä joita tulisi noudattaa.

    Tälläisissä henkilökohtaisissa pläjäyksissä taas on se, että kaikki teksti kulkee kirjoittajan henk. koht. filtterin lävitse – tavallaan, kaikki tieto on jo lähtökohtaisesti vääristynyttä. Lukijoilta vaaditaan medialukutaitoa ja yleensäkin ihmisillä pitäisi olla kyky suhtautua kriittisesti kaikkeen sellaiseen tietoon josta lähdeviitteitä ei ole ja joiden viitteet eivät ole helposti tarkistettavissa.

    Tälläisissä niitä ei ole ja harvemmin tuleekaan, joten homma kannattaa ottaa enemmän viihteen kuin faktan kannalta.

  3. Sun äitis says:

    Just! Luin minä ne Sediksen kääntämätkin. Ja Haakanan lisäälinkittämät. Mutta rehellisesti ottaen, minun blogikäyttötarkoitukseeni (=ideoiden saaminen & viihtyminen + kokemuksien jakaminen) ne ovat kyllä aika raskaat. Sinulla suuntaviivat on huomattavan selkeästi linjattu. Minulle lukijanasi tämä eettisen erittelyn taso riittää mainiosti (olenhan itsekin ajatteleva ja eettinen olento enkä kaippaa kaikkea rautalangasta). Mutta kuten sanoit, jos minullakin olisi tapana kovasti seurata kansalaisjournalistisia blogeja, ajattelisin ehkä toisin.

  4. Merten says:

    Jeh. Minusta on ihan hyviä idea kertoa jossain näkyvästi jos on tekemässä tälläistä “kansalaisjournalismia” – silloin kannattaa ja pitäisikin noudattaa tiettyjä eettisiä periaatteita.

    Noin muutoin en näe lukijoille syytä kertoa, että niin makaa kuin petaa. Paitsi että nyt tietysti kerroin. Kun oikein innostuin.

  5. Anu says:

    Yhtäläisyysviivan vetäminen bloggarin ja kansalaisjournalistin välille on kyllä aikamoista oikomista. Jotenkin siitä saa sellaisen vaikutelman, että (minunkaltaisilleni) itsekseenpulisijoille halutaan antaa journalistin arvonimi, jotta heille voitaisiin oikeutetusti alkaa keksiä rajoittavia sääntöjä.

    Kuten Merten jo pariin kertaan sanoikin, varsinaiset kansalaisjournalistit (keitä he sitten lienevätkin) ovat asia erikseen. Muiden ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ellei huvita (paitsi noudattaa lakia).

  6. Janne says:

    Mä taas olen käsittänyt asian niin, että *jos* haluaa kutsua itseään kansalaisjournalistiksi, *niin* kannattaa noudattaa noita ohjeita, ihan oman integriteetin takia.

    Osa bloggaajistahan on ihan selkeästi kansalaisjournalisteja, osa on jopa ihan oikeitakin journalisteja. Ja joillain on hinku tehdä itsestään sellaisia, jolloin tietysti on ihan hyvä, että “enemmän tietävät” kertovat, mitä kannattaisi tehdä. Yhtäläisyysmerkkiä bloggaajan ja journalistin väliin kukaan ei toivottavasti ole vetämässä, vaikka tällä hetkellä asia nyt onkin pinnalla. Blogit kun ovat vähän sellainen väline, että ne taipuvat aika moneen asiaan. Musta “blogien eettiset käyttöohjeet” on ajatuksena samanlainen kuin “matkapuhelimien eettiset käyttöohjeet” – jotain yleistä voi sanoa, kuten “älä häiritse muita puheellasi”, “laita ääni pois kun olet leffassa”, mutta ei kukaan tule sanomaan, että kaikkien pitäisi puhua tietyllä tavalla niihin.

    Tästä syystä pidän kyllä itse enemmän Mertenin ohjenuorista, joskin kaipaisin hieman enemmän tuon “hyvä jätkä” -konseptin tarkennusta tässä yhteydessä… :)

    Loppujen lopuksi, ihmiset kuitenkin seuraavat niitä bloggaajia, jotka kokevat omalta kannaltaan tärkeiksi. Jos jauhat paskaa, saat lukijoiksesi ihmisiä, jotka pitävät paskanjauhannasta. Jos kirjoitat superintegriteettisesti ja überkansalaisjournalistisesti, saat lukijoiksesi ihmisiä, jotka pitävät superintegriteetistä ja überkansalaisjournalismista. Eipä siinä sen kummempaa.

  7. Merten says:

    Hyvä Jätkä on konseptina ja kokemuksena subjektiivinen. “Yrittää olla Hyvä Jätkä” tarkoittaa, että yrittää olla Hyvä Jätkä niin kuin Hyvän Jätkän itse kokee. Joskus pitää vain olla Pahana, jos aihe tai taiteellinen itsetehostuksen tarve sitä vaatii.

    Mulla ei ole käsitystä siitä millainen on Hyvä Jätkä, noin universaalisti, mikä on ihan ok koska mulla on paljon muitakin asioita joita haluaisin ja yritän olla, tietämättä kuitenkaan ihan tarkasti mihin pyrin.

  8. Pingback: marginaali » Blogin arkistot » Sivistyksen loppu

  9. minh says:

    Oikein hyvät ohjeet. Itse pyrin laittamaan linkin johonkin, joka on hyvä juttu ja jonkun toisen lanseeraama, ikäänkuin kreditiksi, mutta ei sitä aina jaksa tai viitsi. Voihan sen mainitakin.
    Mutta Minä-filtteri on hyvä juttu, monilta se unohtuu vaan turhan usein!
    -minh-

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.